Valvovan silm�n v�ltt�ess�

Julkaistu 6. joulukuuta 2011.

Ylinopeuden ajaminen on vastoin lakia. Rikoslain 23. luvun 1. pyk�l� sanoo: "Joka tienk�ytt�j�n� tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tieliikennelakia tai ajoneuvolakia taikka niiden nojalla annettuja s��nn�ksi� tai m��r�yksi� tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, on tuomittava – –". Todenn�k�isesti tavallinen kansalainen ei voisi ry�st�� kauppaa, mutta h�n saattaa ajaa ylinopeutta joka p�iv� eik� se tunnu miss��n. Laeissa asetetut nopeusrajoitukset ovat ehdottomia eik� niiss� anneta sijaa esimerkiksi nopeuden hetkelliselle ylittymiselle ohitustilanteessa. Miksi kuitenkin teill� ajetaan jatkuvasti ja suurimmaksi osaksi yli sallittujen lukemien?

S��nt�jen tuntemuksesta asia tuskin on kiinni, koska kyselyjen mukaan moottoriajoneuvojen kuljettajat tiet�v�t keskeiset s��nn�t kohtuullisesti. Nopeusrajoituksissakaan ei voi olettaa, ett� esimerkiksi merkin 367 tulkitsemisessa olisi vaikeuksia. Enemm�n ep�selvyydet painottunevat erikoistapauksiin, kuten siihen, miten merkki on voimassa k��ntymisten j�lkeen, kun miss��n ei ole muita merkkej�. My�sk��n kenellek��n ei pit�isi tulla vaikkapa sakotustilanteessa uutena se, ett� merkin tai esimerkiksi ajoneuvokohtaisen nopeusrajoituksen m��r��m�� nopeutta ei saa ylitt��.

Mahdollisia syyt liittynev�tkin muihin inhisel�m�n peruskuvioihin. Yksi yleinen syy on kiire, ja se on my�s ammattimaisessa liikenteess� suoranainen ominaispiirre. Kiirett� voi olla sek� todellinen kelloa vastaan ajaminen ett� kova halu suorittaa esimerkiksi pakollinen jokap�iv�inen siirtyminen t�ist� kotiin. Toisena syyn� on se, ett� usein olosuhteet mahdollistavat nopeampaa ajamisen: ei ole hitaampia ajoneuvoja tiell�, on ohituskaistaa, ei ole liukasta. My�s sosiaaliset paineet ovat usein kovat: Miksi ei voisi antaa menn�, kun useimmat muutkin menev�t? Tai ei auta muu kuin menn� liikenteen rytmiss�, koska muuten on joku heti roikkumassa per�ss�. Toisaalta jollekulle voi olla t�rke�� esitt�� omaa arvomaailmaa ja valintoja erilaisten arvomaailmojen joukossa.

Rajoituksena riski
Kaikkia syit� kuitenkin yhdist�� ehdottomasti yksi asia: oli syy ylinopeuden ajamiseen mik� hyv�ns�, ei rajoitusten rikkomisesta eli lakia vastoin toimimisesta todenn�k�isesti j�� kiinni. Toisin sanoen valvonta on sellaista, ett� kiinni j��misen riski on pieni. Ihmisten suhtautumista pieniin rikkomuksiin sek� heid�n k�sityksi��n valvonnasta ja rangaistuksista on tutkittu. Yleisesti rikkomuksia ennalta ehk�isevin� on pidetty s��nt�jen tuntemista, riski� kiinni j��misest�, seuraamusten v�litt�myytt� ja ankaruutta sek� ihmisten suhtautumista valvontaan ja seuraamuksiin.

Kiinni j��misen riski k�sitt�� sek� todellisen ett� luullun. Todellinen riski on kutakuinkin alle puolen prosentin luokkaa, mutta luultu riski on suurempi. Luullun riskin suuruuteen voidaan vaikuttaa valvonnalla, ja tehokkaimmaksi valvonnan muodoksi on osoittautunut tehostettu n�kyv� valvonta. T�ll�in esimerkiksi nopeusvalvonnassa kuljettaja havaitsee ensimm�isen valvontapisteen, joka voi olla vaikka nopeutta mittaava poliisi, kun h�nen nopeutensa on jo mitattu. My�s automatisoitu valvonta on suhteellisen n�p�kk��, vaikka siin� eiv�t seuraamukset koita v�litt�m�sti.

Toisaalta eri asia on se, puuttuuko poliisi rikkomukseen. Poliisi siis voi todenn�k�isestikin osua paikalle, mutta antaako h�n todenn�k�isesti mit��n rangaistusta? Rangaistuksen saamista ilmiselv�sti pidet��n mahdollisena yleisesti, kun poliisiauton liikkuessa tien p��ll� ovat turvav�lit v�hint��n suositusten mukaisia ja ohitukset n�ttej�. N�iss� tapauksissa t�ytyy kuitenkin vahvasti el�� sen luulon, ett� poliisi varmasti pys�htyisi rankaisemaan, jos joku jollain tavalla rikkoisi s��nt�j�. Lis�ksi eri asia on se, mink� asteisiin rikkomuksiin poliisi katsoisi tarpeelliseksi puuttua. Vuonna 2009 kohistiin nollatoleranssista valvonnassa. Oma muistikuva on l�hinn� se, ett� huomautuksen raja olisi pari kilometri� tunnissa ylinopeutta siin�, miss� se ennen oli reilusti suurempi. Aluksi julkistus ilmeisesti tehosi ajonopeuksiin, mutta sen teho h�visi sittemmin luultavasti poliisin resurssien pulan vuoksi. Viime viikolla lehdess� uutisoitiin siit�, ett� poliisi rikkoo k�yt�nn�ss� lakia, koska ei voi tehd� kaikkia vaadittuja teht�vi�.

Perustellut vaihtoehdot
Usein liikenneonnettomuuksista kertovien uutisten kommentointipalstalla syntyy keskustelua ajonopeuksista varsinkin, jos onnettomuuteen on liittynyt nopeuden ylityksi�. Yleens� my�s v�itteiden ketju kulkee niin, ett� ylinopeutta ajamisen syyksi havaitaan jokin hitaasti ajava, joka on t�ytynyt ohittaa. Sen j�lkeen keskustelu painottuu siihen, ett� "hitaasti ajavat" puolustavat n�kemyksi��n ja hitaudesta �rtyneet taas perustelevat nopeammin ajamista. N�iss� keskusteluissa perustelut ovat v�lill� niin vakuuttavia, ett� oikein kummankaan osapuolen ajatuksia on vaikea kiist��. Samalla k�ytt�ytyminen tien p��ll� saa selityksen: kuljettajilla on n�kemyksi�, jotka voivat heid�n omasta mielest��n olla niin perusteltuja, ett� niist� kannattaa pit�� tiukasti kiinni.

Nettikeskustelujen ja my�s omien kokemusten pohjalta voi v�s�t� pienen listauksen rajoitusten mukaan ajamisen hyvist� ja huonoista puolista.

Kehuttavaa:
+ Laskennallisesti olosuhteisiin n�hden turvallinen vauhti
+ Ei tule sakkoja
+ Lain mukaista
+ Taloudellisempaa
+ Esimerkillist� muille kuljettajille

Moitittavaa:
– Moni ajaa per�ss� kiinni ja ohittaa
– Tulee tunne tientukkona olemisesta
– Matka-ajossa paljolti hidasta-kiihdyt�, hidasta-kiihdyt�...
– Iskee piinallinen kiusaus silloin, kun olosuhteet sallisivat korkeammankin vauhdin

Useimmat arvo- ja ajatusmaailmojen ristiriidat ilmenev�t tien p��ll� aivan normaaleina per�ss� roikkumisen jaksoina ja ohituksina: vapaavalintaista vauhtia haluava kohtaa tunnollisesti ajavan, ajaa t�m�n per�ss� seuraavaan ohituspaikkaan asti ja porhaltaa sitten edelle. Vaaralliseksi tilanteet k�yv�t silloin, kun molemmat osapuolet ovatkin eritt�in tietoisia heid�n oikeista ja kuvitelluista oikeuksistaan. Osapuoli A menee 80 km/t, koska niin oli kyltiss� m��r�tty, ja osapuoli B ilmoittaa per�� nuuskimalla haluavansa ajaa sen verran kovaa kuin vain katsoo turvalliseksi menn�. He saapuvat ohituskaistalle, jossa A saa punakeltaisen luvan menn� satasta ja B tilaisuuden p��st� huoletta ohi. Mutta ohitus ei niin vain k�yk��n, koska osapuoli A ei tasan tarkkaan jousta h�nelle sallitusta vauhdista. Mukana on muuten pieni lis� persuuksissa raahautumisesta.

Mist� �rtymys sitten syntyy? Ovatko sek� A ett� B heid�n ajatusmaailmojensa tai periaatteidensa vankeja ja heit� ahdistaa niiden aiheuttama rajoittuneisuus? Tai sitten kyse on vain siit�, ett� osapuoli B raivostuu hidasteesta, joka tiet�� sen hetkiset ohitusmahikset ja silti pit�� kiinni oikeuksista. Lis�ksi A:lla on vahva tunne siit�, ett� h�nen omaa henkil�kohtaista koskemattomuuttaan joku rikkoo jatkuvasti tulemalla muutan metrin p��h�n. Se saattaa vain provosoida h�nt� typerimpiin tekoihin. Joka tapauksessa samalla tavalla kiihtymys lis��ntyy tien p��ll� kuin vaikkapa internetin palstoilla.

Liikenne on valintoja
Mit��n muuta ratkaisua k�rkip�iden k�rh�m��n ei pysty esitt�m��n kuin ett� molempien on oltava joustavia. On vain pystytt�v� asettumaan naapuriautoilijan p��n sis��n ja n�kem��n siell� arvoja ja asenteita eik� pelkk�� purua. Tukoksi muodostuvan on yritett�v� auttaa nopeampia p��sem��n ohi ja nopeampien on maltettava tarvittaessa odottaa pitk�lt�kin tuntuva matka. Moottoritiet ovat molempien osapuolten paratiisi ainakin silloin, kun kaistojen ty�njako on selke�. Hitaammat pysyttelev�t oikealla kaistalla ja nopeammat menev�t vasenta pitkin ohi aina, kun tarvitsee. Valitettavasti vain Suomen maanteist� noin 1 prosentti on motaria, joten hyvin paljon teiden turvallisuus ja viihtyisyys on kiinni autoilijoiden yhteispelist�.

Yhteenvetona voisi kenties todeta, ett� nopeusrajoitusten noudattamisessa on jossain m��rin kyse valvonnan vaikutuksesta mutta enimm�kseen kuljettajien arvomaailmasta. Liikenteess� on kuitenkin monia kuljettajia, jotka kunnioittavat rajoituksia. Syy ei v�ltt�m�tt� ole niink��n lain noudattaminen, vaan se voi olla esimerkiksi taloudellisuus tai turvallisuus. Ylinopeuden ajamiselle ei ehk� ole konkreettisia esteit� ja sit� voi perustella vakuuttavasti, mutta sama p�tee aina my�s asiallisesti ajamiseen. Mieleeni on piirtynyt ter�v�sti er�s Ajolinja-lehden juttu Volvon taloudellisen ajon kilpailun loppukilpailuun p��sseest� kuljetusyritt�j�st�. Haastattelussa taloudellisen ajamisen mestari toteaa, ett� heid�n firmassaan yli 85 km/t on ylinopeus. Se on ajamisen ammattilaiselta tulevaa esimerkillisyytt� upeimmillaan.

L�hteet

1. Rikoslaki (19.12.1889/39): 23. luku 1. §. Luettu viimeksi 6. joulukuuta 2011.
2. Tolvanen, Matti: Tieliikenteen k�sikirja 2009. Edita, 2009. ISBN 9789513755218.

Kommentointi

Kommentit tarjoaa Disqus

Seuraava kirjoitus | Kaikki kirjoitukset | Edellinen kirjoitus

Avainsanat

nopeusrajoitus, poliisi, valvonta, ylinopeus, kiire



apks.fi Youtubessa Tilaa RSS-sy�te