Liukkaalla ajaminen

Julkaistu 25. marraskuuta 2013, päivitetty 22. joulukuuta 2013.

Suomessa ja muissa pohjoisissa maissa vaihtelevat vuodenajat ovat jokavuotinen ongelma liikenteessä. Talven koittaessa kylmyys laittaa koneet ja laitteet koetukselle, ja liukkaus vaarantaa etenemisen varsinkin suurissa nopeuksissa. Näihin pohjoisen luonnon asettamin haasteisiin autojen ja niiden varusteiden valmistajat ovat pyrkineet vastaamaan kerta kerralta paremmin. Silti viime kädessä suurin vastuu on kuljettajalla. Niinpä kuljettajan on hyvä valmistautua ajoon haastavissa olosuhteissa.

Apks.fi:ssä on kirjoitus esimerkiksi myös pyöristä ja renkaista. Moottorin lämmittämisestä ja muusta auton käytöstä kylmässä säässä voit lukea taloudellisen ajamisen II-osasta.

Tiedostamista ja toimimista

Talvi yllättää joka vuosi sellaiset autoilijat, jotka eivät ole varautuneet olosuhteisen huononemiseen ja jotka eivät mukaudu muuttuneisiin olosuhteisiin. Olosuhteet eivät juuri koskaan heikkene yhtäkkiä ja täysin odottomattomasti. Sitä paitsi jos niin kävisikin – vaikkapa keskellä heinäkuuta alkaisi sataa luntaa – on jokaisella kuljettajalla mahdollisuus reagoida asiaan ennen kuin mitään sattuu. Selviytymisen hankalissa olosuhteissa voikin ajatella koostuvan kahdesta osiosta:

1. Kuljettaja tiedostaa, että olosuhteet ovat muuttumassa lähiaikoina ja toimii sen mukaisesti. Esimerkiksi sääennuste on luvannut ensilunta seuraavalle päivälle, joten kuljettaja aikoo lähteä aikaisemmin töihin.

2. Kun olosuhteet muuttuvat, kuljettaja mukauttaa ajamisen niiden mukaiseksi. Esimerkiksi kun kesken työmatkan alkaakin sataa lunta, kuljettaja alkaa ajaa varovaisemmin.

Ensimmäinen osio on siis olosuhteiden muuttumisen ennakoimista ja valmistautumista toisenlaisiin olosuhteisiin. Toinen osio on ajamisen mukauttamista kulloistenkin olosuhteiden mukaiseksi. Tämä teksti tarkastelee ensin ennakoimista ja valmistautumista talvella ajamiseen. Sen jälkeen se käsittelee sitä, millä keinoin ajamista voi mukauttaa talvisiin olosuhteisiin.

Sivulla olevia ohjeita ei pidä kuitenkaan pitää liian yleispätevinä. Jokainen tilanne on ainutlaatuinen sinänsä, että jostakin muuten aina hyvästä menetelmästä voikin jossakin yksittäisessä tilanteessa seurata pahinta mahdollista. Kuitenkin äkkinäisissä tilanteissa, joissa ratkaisun tekemiseen on aikaa vain sekunteja, ihminen tekee todennäköisesti ratkaisun vaistonvaraisesti, ja ratkaisu voi hyvinkin olla juuri siinä tilanteessa paras.

Etukäteen valmistautuminen

Sääennusteiden ja sään seuraaminen

Sää ja siitä aiheutuva keli ovat yksi oleellisimmista ajamisen turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Siksi säästä ja kelistä kannattaa pysyä kärryillä. Pelkästään niihin ei kannata reagoida silloin, kun ne jo vaikuttavat ajamiseen, vaan jo ennen kuin ajamaan edes lähtee. Jos ajamaan on pakko lähteä ja autoa käynnistäessä lunta tulee taivaan täydeltä, on jo tajuttava kytkeä neliveto päälle tai miettiä vaihtoehtoinen reitti.

Sääennustuksia kannattaa myös kuunnella, koska niissä tarvittaessa varoitetaan huonosta ajokelistä. Varoitukset tosin koskevat pääteitä, mutta säähän ei useinkaan ulotu vain pääteille. Ilmatieteen laitoksen ennusteissa ajokeli voi olla normaali, huono tai erittäin huono. Jo huono ajokeli tarkoittaa lumisadetta tai liukkaita tienpintoja, ja onnettomuuksien riski on suurempi. Erittäin huono ajokeli on usein varoitus jäätävästä sateesta tai sakeasta lumisateesta, ja yleensä huonoa ajokeliä ei ehditä riittävästi korjata auraamalla tai suolaamalla. Huono ajokeli on siis huono aika lähteä liikenteeseen!

Toisaalta säihin ja keleihin liittyy se oikku, että aina ne eivät ole ennustettavissa. Esimerkiksi Konginkankaan onnettomuuden yhdeksi aiheuttajaksi pystyttiin vasta jälkikäteen toteamaan se, että sää oli yhtäkkiä ja paikallisesti kylmentynyt ja tienpinta jäätynyt erittäin liukkaaksi.

Riittävästi aikaa

Liukkaalla ja muissa haastavimmissa olosuhteissa kiire on haitaksi. Useinkaan nopeus ei voi olla samaa luokkaa kuin hyvällä kelillä, ja mitä pahempi keli on, sitä hiljempaa on ajettava. Jarrutusten on oltava rauhallisia, joten vauhtia on hiljennettävä jo kauempaa ennen pysäytystä. Liikkeellelähtöjen pitää olla harkitumpia ainakin, jos ei halua renkaiden potkivan tyhjää. Toisin sanoen aikaa on varattava enemmän, ja toisaalta pakonomaista etenemisen vimmaa on hillittävä.

Vaikka itse osaisi ajaa vaikeissakin olosuhteissa tehokkaasti, kaikki muut tienkäyttäjät eivät ole samanlaisia. Varsinkin ensilumen yllättämässä liikenteessä voi olla tukoksia, vihreillä valoilla ei pääse niin moni ajoneuvo ja useat kuljettajat kokevat hitaan vauhdin turvalliseksi. Omista ajotaidoista ei riipu myöskään se, että taivasalla ollessaan oma auto on todennäköisesti hautautunut lumeen.

Järkevä reitti

Erityisesti kaupungeissa määränpäähän pääsee useita teitä pitkin, tai ainakin osan matkasta voi mennä jotain toista kautta. Jos vaikkapa liikkeellelähdöt ylämäissä hirvittävät tai jokin tie on tukkeutunut, kannattaa katsoa internetistä vaihtoehtoinen reitti.

Ajotekniikka

Hae pitoa

Renkaiden kannattaa olla aina sellaisella pinnalla, jossa on mahdollisimman hyvä pito. Tätä ajatusta voi soveltaa eri tavalla taajaman ulkopuolella kuin taajamassa. Alla olevissa kuvissa on neljä esimerkkiä taajaman ulkopuolelta maantien pinnan kunnosta.

Tiellä oleva lumi ja jää on sulanut, minkä näkee vesikerroksesta asfaltin päällä. Pito asfaltilla on samaa luokkaa kuin kesällä sateella. Renkaiden on syytä olla tietysti paljaalla asfaltilla.

Kaistojen keskellä ja keskiviivojen kohdalla näyttäisi olevan jäätä. Sen sijaan ajourissa tien pinta on kuiva, ja niissä pito on mainio. Vesi on luultavasti haihtunut suuren liikenteen määrän seurauksena. Keskellä talveakin voi siis olla huoletonta ajaa.

Lämpötila on plussalla, ja tielle satanut lumi on sohjoontunut. Renkaiden ollessa sohjossa – eikä ne aina oikein missään muualla voi ollakaan – ohjattavuus on huono ja pito vähäistä, joten varsinkin kaarteessa nopeutta on syytä alentaa.

Lumi on tallaantunut liukkaaksi kerrokseksi ajourien ulkopuolelle, ja ajourissa on jäätä. Kumpikaan vaihtoehto ei siis ole välttämättä yhtään toista parempi. Ainoa ratkaisu on ajaa varovasti eli ajaa kaarteisiin maltillisesti, välttää jyrkkiä ohjausliikkeitä ja voimakkaita kiihdytyksiä ja jarrutuksia erityisesti kaarteissa.

Maanteiden nopeuksissa ei kannata ajaa esimerkiksi pehmeässä lumikerroksessa tai sohjossa, koska niissä ohjattavuus saattaa kärsiä. Sen sijaan taajamissa, joissa nopeus on pieni ja monesti laskee ihan nollaan, tilanne on nimenomaan toinen. Talviaikaan saattaa houkuttaa ajaa autojen muodostamissa urissa, koska niissä parhaimmillaan näkyy asfalttia. Tosiasiassa useimmiten asfaltin päällä on ohut jääkerros, eli ajourat ovat mitä liukkaimmat. Kevättalvella aurinko on toki saattanut sulattaa nimenomaan ajourat kuiviksi, mutta varjoissa ne ovat todennäköisesti edelleen jäiset.

Varmempaa ja miellyttävämpää onkin ajaa urien ulkopuolella ja erityisesti lumikerroksen päällä. Siinä on huomattavasti parempi pito, koska siinä ajettaessa rengas ei ole jään päällä. Monesti pitoa parantaa vieläpä hiekoitushiekka, koska se ei katoa niin nopeasti kuin ajouriin levitetty hiekka. Joskus lumikerros puuttuu koko ajoradalta, mutta silloinkin ajourien ulkopuolella voi olla parempi pito esimerkiksi juuri hiekoitushiekan ansiosta. Ajourien ulkopuolella ajaminen on taajamissa toimiva keino saada pitoa niin kauan kuin valtaosa autoista ajelee samoja jälkiä.

Oikea nopeus

Liukkaissa olosuhteissa korostuu oikea tilannenopeus eli kuhunkin olosuhteisiin nähden oikea nopeus. Tilannenopeus ei riipu nopeusrajoituksista. Pääasiassa liukkaalla oikea tilannenopeus on alhaisempi kuin suurin sallittu nopeus, mutta joissain erittäin harvinaisissa tilanteissa ylinopeus voi estää vaaroja. Huomattavasti yleisemmin oikea tilannenopeus onkin suurempi, kuin mitä kuljettaja ainakin vaistonvaraisesti voisi pitää oikeanlaisena. Esimerkiksi liukkaaseen ylämäkeen pitäisi saada mahdollisimman paljon vauhtia, koska mäkeen pysähtymisellä voi olla vakavammat seuraukset kuin mitä suurella vauhdilla ajamisella on.

Milloin tahansa ajoneuvon pyörät eivät ole suorassa, saattaa ajoneuvo lähteä luisumaan sivusuunnassa. Näin ei siis voi käydä pelkästään mutkissa mutta myös risteyksessä käännyttäessä. Yleensä sivuluisun riskiä kasvattaa vielä se, että muutkin ajoneuvot ovat jo valmiiksi kiillottaneet ajoradan pintaa. Sopivissa olosuhteissa sivuluisu esimerkiksi risteyksessä käännyttäessä ei välttämättä vaadi kuin sen, että painaa normaalisti kaasua. Toisaalta silloin nopeuskin on niin pieni, että luisuminen ei aiheuta ongelmia.

Kenenkään ei tulisi ajaa sellaisella nopeudella, joka tuntuu olosuhteissa liian suurelta. Toisaalta koska talviaikaankin liikenteen rytmi on usein samaa tasoa kuin kesällä, muodostuvat rytmiä hitaammat nopeudet ongelmaksi. Omia taitoja pitäisi kehittää niin, että omista taidoista olisi kaikissa mahdollisissa olosuhteissa varma. Kaikissa olosuhteissa on – nopeusrajoitusten puitteissa – suurin turvallisin ja järkevin nopeus, ja sitä nopeutta hyvä kuljettaja ajaa.

Rauhalliset jarrutukset

Mitä heikompi pito ajoradan pinnalla on, sitä pidempiä ovat jarrutusmatkat. Risteyksiä, suojateitä, punaisia valoja, pysähtyneitä ajoneuvoja ja muita hiljentämistä tai pysäyttämistä vaativia kohteita on lähestyttävä rauhallisemmin kuin kesällä. Kun tien pinnalla on hyvä pito, jarrujen pohjaan lyöminen saa ajoneuvon pysähtymään hyvinkin tehokkaasti. Talvella jarrupoljinta lujaa painettaessa polkimessa tuntuukin vain muljahtelua ja ajoneuvo jatkaa liukumista hallitsemattomasti eteenpäin. Kun pysähtyneen ajoneuvon perä alkaa lähestyä, ei kyseinen tilanne tunnu kovin miellyttävältä.

Jarrutuksen ei liukkaalla kelilläkään tarvitse olla ainoa keino hidastaa vauhtia. Itse asiassa mitä vähemmän vauhtia tarvitsee jarruttaa jalkajarrulla, sitä turvallisemmin ajaa. Moottorijarrutus, eli kaasupolkimen vapauttaminen vaihteen ollessa kytkettynä, on jopa huolettomampi tapa hidastaa vauhtia kuin käyttöjarru. Kun katselee kauas menosuuntaan ja tekee havaintoja tilanteen kehittymisestä ja jarruttelee moottorilla sen mukaan, pystyy välttämään vauhdin hidastamiseen liittyvät ongelmat.

Katu viettää aika jyrkästi ja ajoradan liukkaudesta ei voi olla varma, joten alhaalla olevaan risteykseen pitää laskeutua hitaasti.

Vältä pysähdyksiä

Liukkaalla pinnalla liikkeelle lähteminen voi olla haastavaa varsinkin ylämäessä. Tämän vaikeuden pystyy välttämään pitämällä ajoneuvon koko ajan edes pienessä liikkeessä. Siksi ei kannata kiirehtiä vaikkapa punaisiin valoihin odottamaan, vaan poistaa vauhtia risteystä lähestyessä. Kävelyvauhtia ryömiminenkin on parempi vaihtoehto kuin olla täysin pysähdyksissä. Valojen toiminnan opettelemisesta on tietysti suuresti apua.

Kun ajoneuvo on pakko pysäyttää, se kannattaa pysäyttää mahdollisimman pitävään kohtaan. Ajourissa pitoa ei siis välttämättä ole lainkaan. Liikkeelle lähtiessä korkeita kierroksia pitää välttää. Manuaalivaihteisella autolla kaasua pitää painaa niin vähän kuin mahdollista kytkintä nostettaessa. Jos ajoneuvon moottorin vääntö riittää, ensin voi nostaa kytkimen tuntumaan ja vasta sitten painaa kevyesti kaasua ja vapauttaa kytkimen kokonaan.

Autojen varusteet

Renkaat

Ainoa tien pinnan kanssa kosketuksissa oleva auton osa on pyörät, ja tarkemmin sanottuna pyörien kumiset ulkokerrokset, renkaat. Auto saatetaan talvikuntoon vaihtamalla talvirenkaat. Se on jokaisen pakko tehdä viimeistään marraskuun lopussa, mutta kelin vaatiessa renkaita sopii vaihdella jo aiemminkin. Nastarenkaat pitävät paremmin jäällä ja kovettuneella lumella, kun taas kitkat ovat parhaimmillaan pehmeällä lumella.

Joskus voi hyvistä valmisteluistakin huolimatta käydä niin, että kesärenkailla joutuu ajamaan talvisissa olosuhteissa. Kotiin tai rengasliikkeeseen ei kuitenkaan tarvitse lähteä ihan hinausauton kyydillä kulkemaan lumesta huolimatta – ellei jo ole lain vaatima aika talvirenkaille. Varsinkin pitkää väliä edellä ajavaan pitämällä, pitävää ajoradan kohtaa hakemalla ja vauhdin hidastamista aikaistamalla voi kesärenkaillakin selvitä lyhyistä siirtymistä aika huoletta. Sen sijaan vakituiseksi talvikelien varustukseksi kesärenkaita ei voi mitenkään suositella, sillä sen verran huolettomampaa hyvät talvirenkaat ajamisesta tekevät.

Neliveto

Nelivedon ollessa päällä auton moottorista kulkee voima kaikkiin auton pyöriin, kun muuten voima kulkee vain etu- tai taka-akselin pyöriin. Näinpä neliveto parantaa etenemistä liukkaalla alustalla, koska eteneminen ei ole kiinni vain kahden pyörän ja tienpinnan välisestä pidosta. Maastoautoissa neliveto on tavanomaisesti erikseen kytkettävissä päälle ja pois päältä. Jokapyöräveto eli AWD on taas yleensä auton tietokoneen ohjaama järjestelmä, joka jakaa voimaa auton eri pyörille kunkin pyörän ja tienpinnan välisen pidon mukaan.

Erikseen kytkettävää nelivetoa ei kannata pitää päällä, jos teiden pinnat ovat kuivat. Neliveto lisää polttoaineen kulutusta ja rasittaa renkaita. Toisaalta ilman nelivetoa painava auto saattaa lähteä luisumaan sivusuunnassa ja liikkeelle lähdöissä ja mäkien nousemisessa voi olla vaikeuksia. Kaikissa autoissa nelivetoa ei voi kytkeä päälle auton ollessa liikkeessä. Näinpä talvella neliveto kannattaa laittaa ennen lähtöä päälle aina silloin, kun ei ole varma pidon riittävyydestä ajoreitillä.

Luistonesto

Luistonesto eli TC pyrkii estämään pyörien sutimisen kiihdytettäessä. Se tarkkailee pyörien pyörimisnopeutta, ja jos jokin pyörä pyörii huomattavasti nopeammin kuin muut, järjestelmä joko vähentää pyörään tulevaa voimaa tai jarruttaa pyörää. Luistonesto kannattaa siis pitää lähtökohtaisesti aina päällä. Joissakin tilanteissa luistonesto voi olla kuitenkin haitallinen nimenomaan siksi, että se puuttuu voiman kulkuun tai jarruttaa pyöriä. Henkilöautoilijan ei silti yleisillä teillä ajaessaan tarvitse tätä murehtia.

ABS-jarrut

Kaikissa uusissa autoissa on ABS-jarrut eli lukkiutumattomat jarrut. Auton tietokone tarkkailee pyörien pyörimisnopeuden muutoksia jarrutettaessa ja säätää jarruille välittyvää voimaa niin, että pyörät eivät lukkiudu. Jos pyörät lukkiutuvat, ajoneuvon hallitseminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta. ABS-järjestelmä ei toimi alle 7 kilometrin tuntinopeudessa. Jos autossa ei ole lukkiutumattomia jarruja, on voimakkaasti jarrutettaessa jarrupoljin vapautettava aina välillä.

Vaarat muina vuodenaikoina

Talvi on monelle kuljettajalle pelottava, tai vähintään vastenmielinen, vuodenaika. Talvella haastavia olosuhteita on paljon useammin kuin muina vuodenaikoina, mutta todellakin ympäri vuoden voi jossain aina olla haastavaa tai vaarallistakin ajaa. Luonnonlait eivät ole voimassa vain tiettynä aikana vuodesta – talvella ikävät luonnonlait vain huomattavasti useammin pääsevät toteutumaan.

Vesi

Oikein kovalla sateella näkyvyys heikkenee huomattavasti, eikä kovimpien kuurojen aikana edes tuulilasinpyyhkijät pysty pitämään näkyvyyttä riittävänä. Lisäksi tien pintaan jää ohut kerros vettä, minkä vuoksi renkaan ja tien pinnan välinen pito heikkenee. Sateella jarrutusmatkat ovat pidempiä. Heikentyneen pidon vuoksi raskaalla kalustolla voi jopa olla vaikeuksia kiihdyttää; joskin varsinaista kiinni jäämisen riskiä tuskin on.

Yksi varmaan suurinta osaa autoilijoista koskettava vaara on vesiliirto. Jos autolla ajaa syvään ja pitkään tien pinnassa olevaan lätäkköön suuressa nopeudessa, renkaiden ja tien pinnan väliin jää hyvin ohut vesikerros. Ollessaan tuon vesikerroksen päällä rengas on hyvin liukkaalla alustalla, jolloin autoa on lähes mahdoton hallita. Jos kuljettaja alkaa vesiliirron aikana kääntää ohjauspyörää, auto todennäköisesti lähtee luisumaan sivulle.

Myös vesiliirrossa renkaiden pidon menettämisen tuntee ohjauksen kevenemisenä. Silloin ei saa kääntää ohjauspyörää eikä painaa kaasua. Lätäköiden päälle ajamista kannattaa tietysti välttää. Asfalttiin muodostuneissa ajourissa ajamista on myös syytä välttää, mikä tosin pätee yhtä lailla kuivallakin säällä ajettaessa. Raskaat ajoneuvot eivät joudu vesiliirtoon kovin helposti.

Irtoaines tien pinnalla

Pidon voi siis menettää paitsi vesikerroksen päällä, myös irtonaisen aineksen päällä. Monien hiekkateiden pinta on tiivistynyt erittäin kovaksi kerrokseksi, ja tuon kerroksen päällä voi olla irtonaisia kiviä. Jos kaarteeseen ajaa liian suurella nopeudella, voi irtoaines aiheuttaa pidon menetyksen samaan tapaan kuin talvella. Kivet kovan kerroksen päällä ovat kuin kuulia. Hieman upottava, tiivistymätön sora- tai murskekerros voi hankaloittaa etenemistä, ja kaksipyöräisille se on suorastaan vaarallista.

Erityisesti kaksipyöräisille vaarallista on monenlainen muukin aines kovan pinnan päällä. Sateella esimerkiksi suojateiden maalaukset voivat olla todella liukkaat. Samanlaista vaaraa aiheuttavat puiden lehdet. Kaikenlaiset esineet aina renkaiden palasista pölykapseleihin ja kuormasta tippuneisiin yllätyksiin ovat vaarallisia kaksipyöräisille mutta toisinaan muillekin ajoneuvoille.

Kommentointi

Kommentit tarjoaa Disqus

Kaikki kirjoitukset | Edellinen kirjoitus

apks.fi Youtubessa apks.fi Facebookissa Tilaa RSS-syöte