Liukkaalla ajaminen

Julkaistu 25. marraskuuta 2013, p�ivitetty 22. joulukuuta 2013.

Suomessa ja muissa pohjoisissa maissa vaihtelevat vuodenajat ovat jokavuotinen ongelma liikenteess�. Talven koittaessa kylmyys laittaa koneet ja laitteet koetukselle, ja liukkaus vaarantaa etenemisen varsinkin suurissa nopeuksissa. N�ihin pohjoisen luonnon asettamin haasteisiin autojen ja niiden varusteiden valmistajat ovat pyrkineet vastaamaan kerta kerralta paremmin. Silti viime k�dess� suurin vastuu on kuljettajalla. Niinp� kuljettajan on hyv� valmistautua ajoon haastavissa olosuhteissa.

Apks.fi:ss� on kirjoitus esimerkiksi my�s py�rist� ja renkaista. Moottorin l�mmitt�misest� ja muusta auton k�yt�st� kylm�ss� s��ss� voit lukea taloudellisen ajamisen II-osasta.

Tiedostamista ja toimimista

Talvi yll�tt�� joka vuosi sellaiset autoilijat, jotka eiv�t ole varautuneet olosuhteisen huononemiseen ja jotka eiv�t mukaudu muuttuneisiin olosuhteisiin. Olosuhteet eiv�t juuri koskaan heikkene yht�kki� ja t�ysin odottomattomasti. Sit� paitsi jos niin k�visikin – vaikkapa keskell� hein�kuuta alkaisi sataa luntaa – on jokaisella kuljettajalla mahdollisuus reagoida asiaan ennen kuin mit��n sattuu. Selviytymisen hankalissa olosuhteissa voikin ajatella koostuvan kahdesta osiosta:

1. Kuljettaja tiedostaa, ett� olosuhteet ovat muuttumassa l�hiaikoina ja toimii sen mukaisesti. Esimerkiksi s��ennuste on luvannut ensilunta seuraavalle p�iv�lle, joten kuljettaja aikoo l�hte� aikaisemmin t�ihin.

2. Kun olosuhteet muuttuvat, kuljettaja mukauttaa ajamisen niiden mukaiseksi. Esimerkiksi kun kesken ty�matkan alkaakin sataa lunta, kuljettaja alkaa ajaa varovaisemmin.

Ensimm�inen osio on siis olosuhteiden muuttumisen ennakoimista ja valmistautumista toisenlaisiin olosuhteisiin. Toinen osio on ajamisen mukauttamista kulloistenkin olosuhteiden mukaiseksi. T�m� teksti tarkastelee ensin ennakoimista ja valmistautumista talvella ajamiseen. Sen j�lkeen se k�sittelee sit�, mill� keinoin ajamista voi mukauttaa talvisiin olosuhteisiin.

Sivulla olevia ohjeita ei pid� kuitenkaan pit�� liian yleisp�tevin�. Jokainen tilanne on ainutlaatuinen sin�ns�, ett� jostakin muuten aina hyv�st� menetelm�st� voikin jossakin yksitt�isess� tilanteessa seurata pahinta mahdollista. Kuitenkin �kkin�isiss� tilanteissa, joissa ratkaisun tekemiseen on aikaa vain sekunteja, ihminen tekee todenn�k�isesti ratkaisun vaistonvaraisesti, ja ratkaisu voi hyvinkin olla juuri siin� tilanteessa paras.

Etuk�teen valmistautuminen

S��ennusteiden ja s��n seuraaminen

S�� ja siit� aiheutuva keli ovat yksi oleellisimmista ajamisen turvallisuuteen vaikuttavista tekij�ist�. Siksi s��st� ja kelist� kannattaa pysy� k�rryill�. Pelk�st��n niihin ei kannata reagoida silloin, kun ne jo vaikuttavat ajamiseen, vaan jo ennen kuin ajamaan edes l�htee. Jos ajamaan on pakko l�hte� ja autoa k�ynnist�ess� lunta tulee taivaan t�ydelt�, on jo tajuttava kytke� neliveto p��lle tai mietti� vaihtoehtoinen reitti.

S��ennustuksia kannattaa my�s kuunnella, koska niiss� tarvittaessa varoitetaan huonosta ajokelist�. Varoitukset tosin koskevat p��teit�, mutta s��h�n ei useinkaan ulotu vain p��teille. Ilmatieteen laitoksen ennusteissa ajokeli voi olla normaali, huono tai eritt�in huono. Jo huono ajokeli tarkoittaa lumisadetta tai liukkaita tienpintoja, ja onnettomuuksien riski on suurempi. Eritt�in huono ajokeli on usein varoitus j��t�v�st� sateesta tai sakeasta lumisateesta, ja yleens� huonoa ajokeli� ei ehdit� riitt�v�sti korjata auraamalla tai suolaamalla. Huono ajokeli on siis huono aika l�hte� liikenteeseen!

Toisaalta s�ihin ja keleihin liittyy se oikku, ett� aina ne eiv�t ole ennustettavissa. Esimerkiksi Konginkankaan onnettomuuden yhdeksi aiheuttajaksi pystyttiin vasta j�lkik�teen toteamaan se, ett� s�� oli yht�kki� ja paikallisesti kylmentynyt ja tienpinta j��tynyt eritt�in liukkaaksi.

Riitt�v�sti aikaa

Liukkaalla ja muissa haastavimmissa olosuhteissa kiire on haitaksi. Useinkaan nopeus ei voi olla samaa luokkaa kuin hyv�ll� kelill�, ja mit� pahempi keli on, sit� hiljempaa on ajettava. Jarrutusten on oltava rauhallisia, joten vauhtia on hiljennett�v� jo kauempaa ennen pys�ytyst�. Liikkeellel�ht�jen pit�� olla harkitumpia ainakin, jos ei halua renkaiden potkivan tyhj��. Toisin sanoen aikaa on varattava enemm�n, ja toisaalta pakonomaista etenemisen vimmaa on hillitt�v�.

Vaikka itse osaisi ajaa vaikeissakin olosuhteissa tehokkaasti, kaikki muut tienk�ytt�j�t eiv�t ole samanlaisia. Varsinkin ensilumen yll�tt�m�ss� liikenteess� voi olla tukoksia, vihreill� valoilla ei p��se niin moni ajoneuvo ja useat kuljettajat kokevat hitaan vauhdin turvalliseksi. Omista ajotaidoista ei riipu my�sk��n se, ett� taivasalla ollessaan oma auto on todenn�k�isesti hautautunut lumeen.

J�rkev� reitti

Erityisesti kaupungeissa m��r�np��h�n p��see useita teit� pitkin, tai ainakin osan matkasta voi menn� jotain toista kautta. Jos vaikkapa liikkeellel�hd�t yl�m�iss� hirvitt�v�t tai jokin tie on tukkeutunut, kannattaa katsoa internetist� vaihtoehtoinen reitti.

Ajotekniikka

Hae pitoa

Renkaiden kannattaa olla aina sellaisella pinnalla, jossa on mahdollisimman hyv� pito. T�t� ajatusta voi soveltaa eri tavalla taajaman ulkopuolella kuin taajamassa. Alla olevissa kuvissa on nelj� esimerkki� taajaman ulkopuolelta maantien pinnan kunnosta.

Tiell� oleva lumi ja j�� on sulanut, mink� n�kee vesikerroksesta asfaltin p��ll�. Pito asfaltilla on samaa luokkaa kuin kes�ll� sateella. Renkaiden on syyt� olla tietysti paljaalla asfaltilla.

Kaistojen keskell� ja keskiviivojen kohdalla n�ytt�isi olevan j��t�. Sen sijaan ajourissa tien pinta on kuiva, ja niiss� pito on mainio. Vesi on luultavasti haihtunut suuren liikenteen m��r�n seurauksena. Keskell� talveakin voi siis olla huoletonta ajaa.

L�mp�tila on plussalla, ja tielle satanut lumi on sohjoontunut. Renkaiden ollessa sohjossa – eik� ne aina oikein miss��n muualla voi ollakaan – ohjattavuus on huono ja pito v�h�ist�, joten varsinkin kaarteessa nopeutta on syyt� alentaa.

Lumi on tallaantunut liukkaaksi kerrokseksi ajourien ulkopuolelle, ja ajourissa on j��t�. Kumpikaan vaihtoehto ei siis ole v�ltt�m�tt� yht��n toista parempi. Ainoa ratkaisu on ajaa varovasti eli ajaa kaarteisiin maltillisesti, v�ltt�� jyrkki� ohjausliikkeit� ja voimakkaita kiihdytyksi� ja jarrutuksia erityisesti kaarteissa.

Maanteiden nopeuksissa ei kannata ajaa esimerkiksi pehme�ss� lumikerroksessa tai sohjossa, koska niiss� ohjattavuus saattaa k�rsi�. Sen sijaan taajamissa, joissa nopeus on pieni ja monesti laskee ihan nollaan, tilanne on nimenomaan toinen. Talviaikaan saattaa houkuttaa ajaa autojen muodostamissa urissa, koska niiss� parhaimmillaan n�kyy asfalttia. Tosiasiassa useimmiten asfaltin p��ll� on ohut j��kerros, eli ajourat ovat mit� liukkaimmat. Kev�ttalvella aurinko on toki saattanut sulattaa nimenomaan ajourat kuiviksi, mutta varjoissa ne ovat todenn�k�isesti edelleen j�iset.

Varmempaa ja miellytt�v�mp�� onkin ajaa urien ulkopuolella ja erityisesti lumikerroksen p��ll�. Siin� on huomattavasti parempi pito, koska siin� ajettaessa rengas ei ole j��n p��ll�. Monesti pitoa parantaa viel�p� hiekoitushiekka, koska se ei katoa niin nopeasti kuin ajouriin levitetty hiekka. Joskus lumikerros puuttuu koko ajoradalta, mutta silloinkin ajourien ulkopuolella voi olla parempi pito esimerkiksi juuri hiekoitushiekan ansiosta. Ajourien ulkopuolella ajaminen on taajamissa toimiva keino saada pitoa niin kauan kuin valtaosa autoista ajelee samoja j�lki�.

Oikea nopeus

Liukkaissa olosuhteissa korostuu oikea tilannenopeus eli kuhunkin olosuhteisiin n�hden oikea nopeus. Tilannenopeus ei riipu nopeusrajoituksista. P��asiassa liukkaalla oikea tilannenopeus on alhaisempi kuin suurin sallittu nopeus, mutta joissain eritt�in harvinaisissa tilanteissa ylinopeus voi est�� vaaroja. Huomattavasti yleisemmin oikea tilannenopeus onkin suurempi, kuin mit� kuljettaja ainakin vaistonvaraisesti voisi pit�� oikeanlaisena. Esimerkiksi liukkaaseen yl�m�keen pit�isi saada mahdollisimman paljon vauhtia, koska m�keen pys�htymisell� voi olla vakavammat seuraukset kuin mit� suurella vauhdilla ajamisella on.

Milloin tahansa ajoneuvon py�r�t eiv�t ole suorassa, saattaa ajoneuvo l�hte� luisumaan sivusuunnassa. N�in ei siis voi k�yd� pelk�st��n mutkissa mutta my�s risteyksess� k��nnytt�ess�. Yleens� sivuluisun riski� kasvattaa viel� se, ett� muutkin ajoneuvot ovat jo valmiiksi kiillottaneet ajoradan pintaa. Sopivissa olosuhteissa sivuluisu esimerkiksi risteyksess� k��nnytt�ess� ei v�ltt�m�tt� vaadi kuin sen, ett� painaa normaalisti kaasua. Toisaalta silloin nopeuskin on niin pieni, ett� luisuminen ei aiheuta ongelmia.

Kenenk��n ei tulisi ajaa sellaisella nopeudella, joka tuntuu olosuhteissa liian suurelta. Toisaalta koska talviaikaankin liikenteen rytmi on usein samaa tasoa kuin kes�ll�, muodostuvat rytmi� hitaammat nopeudet ongelmaksi. Omia taitoja pit�isi kehitt�� niin, ett� omista taidoista olisi kaikissa mahdollisissa olosuhteissa varma. Kaikissa olosuhteissa on – nopeusrajoitusten puitteissa – suurin turvallisin ja j�rkevin nopeus, ja sit� nopeutta hyv� kuljettaja ajaa.

Rauhalliset jarrutukset

Mit� heikompi pito ajoradan pinnalla on, sit� pidempi� ovat jarrutusmatkat. Risteyksi�, suojateit�, punaisia valoja, pys�htyneit� ajoneuvoja ja muita hiljent�mist� tai pys�ytt�mist� vaativia kohteita on l�hestytt�v� rauhallisemmin kuin kes�ll�. Kun tien pinnalla on hyv� pito, jarrujen pohjaan ly�minen saa ajoneuvon pys�htym��n hyvinkin tehokkaasti. Talvella jarrupoljinta lujaa painettaessa polkimessa tuntuukin vain muljahtelua ja ajoneuvo jatkaa liukumista hallitsemattomasti eteenp�in. Kun pys�htyneen ajoneuvon per� alkaa l�hesty�, ei kyseinen tilanne tunnu kovin miellytt�v�lt�.

Jarrutuksen ei liukkaalla kelill�k��n tarvitse olla ainoa keino hidastaa vauhtia. Itse asiassa mit� v�hemm�n vauhtia tarvitsee jarruttaa jalkajarrulla, sit� turvallisemmin ajaa. Moottorijarrutus, eli kaasupolkimen vapauttaminen vaihteen ollessa kytkettyn�, on jopa huolettomampi tapa hidastaa vauhtia kuin k�ytt�jarru. Kun katselee kauas menosuuntaan ja tekee havaintoja tilanteen kehittymisest� ja jarruttelee moottorilla sen mukaan, pystyy v�ltt�m��n vauhdin hidastamiseen liittyv�t ongelmat.

Katu viett�� aika jyrk�sti ja ajoradan liukkaudesta ei voi olla varma, joten alhaalla olevaan risteykseen pit�� laskeutua hitaasti.

V�lt� pys�hdyksi�

Liukkaalla pinnalla liikkeelle l�hteminen voi olla haastavaa varsinkin yl�m�ess�. T�m�n vaikeuden pystyy v�ltt�m��n pit�m�ll� ajoneuvon koko ajan edes pieness� liikkeess�. Siksi ei kannata kiirehti� vaikkapa punaisiin valoihin odottamaan, vaan poistaa vauhtia risteyst� l�hestyess�. K�velyvauhtia ry�miminenkin on parempi vaihtoehto kuin olla t�ysin pys�hdyksiss�. Valojen toiminnan opettelemisesta on tietysti suuresti apua.

Kun ajoneuvo on pakko pys�ytt��, se kannattaa pys�ytt�� mahdollisimman pit�v��n kohtaan. Ajourissa pitoa ei siis v�ltt�m�tt� ole lainkaan. Liikkeelle l�htiess� korkeita kierroksia pit�� v�ltt��. Manuaalivaihteisella autolla kaasua pit�� painaa niin v�h�n kuin mahdollista kytkint� nostettaessa. Jos ajoneuvon moottorin v��nt� riitt��, ensin voi nostaa kytkimen tuntumaan ja vasta sitten painaa kevyesti kaasua ja vapauttaa kytkimen kokonaan.

Autojen varusteet

Renkaat

Ainoa tien pinnan kanssa kosketuksissa oleva auton osa on py�r�t, ja tarkemmin sanottuna py�rien kumiset ulkokerrokset, renkaat. Auto saatetaan talvikuntoon vaihtamalla talvirenkaat. Se on jokaisen pakko tehd� viimeist��n marraskuun lopussa, mutta kelin vaatiessa renkaita sopii vaihdella jo aiemminkin. Nastarenkaat pit�v�t paremmin j��ll� ja kovettuneella lumella, kun taas kitkat ovat parhaimmillaan pehme�ll� lumella.

Joskus voi hyvist� valmisteluistakin huolimatta k�yd� niin, ett� kes�renkailla joutuu ajamaan talvisissa olosuhteissa. Kotiin tai rengasliikkeeseen ei kuitenkaan tarvitse l�hte� ihan hinausauton kyydill� kulkemaan lumesta huolimatta – ellei jo ole lain vaatima aika talvirenkaille. Varsinkin pitk�� v�li� edell� ajavaan pit�m�ll�, pit�v�� ajoradan kohtaa hakemalla ja vauhdin hidastamista aikaistamalla voi kes�renkaillakin selvit� lyhyist� siirtymist� aika huoletta. Sen sijaan vakituiseksi talvikelien varustukseksi kes�renkaita ei voi mitenk��n suositella, sill� sen verran huolettomampaa hyv�t talvirenkaat ajamisesta tekev�t.

Neliveto

Nelivedon ollessa p��ll� auton moottorista kulkee voima kaikkiin auton py�riin, kun muuten voima kulkee vain etu- tai taka-akselin py�riin. N�inp� neliveto parantaa etenemist� liukkaalla alustalla, koska eteneminen ei ole kiinni vain kahden py�r�n ja tienpinnan v�lisest� pidosta. Maastoautoissa neliveto on tavanomaisesti erikseen kytkett�viss� p��lle ja pois p��lt�. Jokapy�r�veto eli AWD on taas yleens� auton tietokoneen ohjaama j�rjestelm�, joka jakaa voimaa auton eri py�rille kunkin py�r�n ja tienpinnan v�lisen pidon mukaan.

Erikseen kytkett�v�� nelivetoa ei kannata pit�� p��ll�, jos teiden pinnat ovat kuivat. Neliveto lis�� polttoaineen kulutusta ja rasittaa renkaita. Toisaalta ilman nelivetoa painava auto saattaa l�hte� luisumaan sivusuunnassa ja liikkeelle l�hd�iss� ja m�kien nousemisessa voi olla vaikeuksia. Kaikissa autoissa nelivetoa ei voi kytke� p��lle auton ollessa liikkeess�. N�inp� talvella neliveto kannattaa laittaa ennen l�ht�� p��lle aina silloin, kun ei ole varma pidon riitt�vyydest� ajoreitill�.

Luistonesto

Luistonesto eli TC pyrkii est�m��n py�rien sutimisen kiihdytett�ess�. Se tarkkailee py�rien py�rimisnopeutta, ja jos jokin py�r� py�rii huomattavasti nopeammin kuin muut, j�rjestelm� joko v�hent�� py�r��n tulevaa voimaa tai jarruttaa py�r��. Luistonesto kannattaa siis pit�� l�ht�kohtaisesti aina p��ll�. Joissakin tilanteissa luistonesto voi olla kuitenkin haitallinen nimenomaan siksi, ett� se puuttuu voiman kulkuun tai jarruttaa py�ri�. Henkil�autoilijan ei silti yleisill� teill� ajaessaan tarvitse t�t� murehtia.

ABS-jarrut

Kaikissa uusissa autoissa on ABS-jarrut eli lukkiutumattomat jarrut. Auton tietokone tarkkailee py�rien py�rimisnopeuden muutoksia jarrutettaessa ja s��t�� jarruille v�littyv�� voimaa niin, ett� py�r�t eiv�t lukkiudu. Jos py�r�t lukkiutuvat, ajoneuvon hallitseminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta. ABS-j�rjestelm� ei toimi alle 7 kilometrin tuntinopeudessa. Jos autossa ei ole lukkiutumattomia jarruja, on voimakkaasti jarrutettaessa jarrupoljin vapautettava aina v�lill�.

Vaarat muina vuodenaikoina

Talvi on monelle kuljettajalle pelottava, tai v�hint��n vastenmielinen, vuodenaika. Talvella haastavia olosuhteita on paljon useammin kuin muina vuodenaikoina, mutta todellakin ymp�ri vuoden voi jossain aina olla haastavaa tai vaarallistakin ajaa. Luonnonlait eiv�t ole voimassa vain tiettyn� aikana vuodesta – talvella ik�v�t luonnonlait vain huomattavasti useammin p��sev�t toteutumaan.

Vesi

Oikein kovalla sateella n�kyvyys heikkenee huomattavasti, eik� kovimpien kuurojen aikana edes tuulilasinpyyhkij�t pysty pit�m��n n�kyvyytt� riitt�v�n�. Lis�ksi tien pintaan j�� ohut kerros vett�, mink� vuoksi renkaan ja tien pinnan v�linen pito heikkenee. Sateella jarrutusmatkat ovat pidempi�. Heikentyneen pidon vuoksi raskaalla kalustolla voi jopa olla vaikeuksia kiihdytt��; joskin varsinaista kiinni j��misen riski� tuskin on.

Yksi varmaan suurinta osaa autoilijoista koskettava vaara on vesiliirto. Jos autolla ajaa syv��n ja pitk��n tien pinnassa olevaan l�t�kk��n suuressa nopeudessa, renkaiden ja tien pinnan v�liin j�� hyvin ohut vesikerros. Ollessaan tuon vesikerroksen p��ll� rengas on hyvin liukkaalla alustalla, jolloin autoa on l�hes mahdoton hallita. Jos kuljettaja alkaa vesiliirron aikana k��nt�� ohjauspy�r��, auto todenn�k�isesti l�htee luisumaan sivulle.

My�s vesiliirrossa renkaiden pidon menett�misen tuntee ohjauksen kevenemisen�. Silloin ei saa k��nt�� ohjauspy�r�� eik� painaa kaasua. L�t�k�iden p��lle ajamista kannattaa tietysti v�ltt��. Asfalttiin muodostuneissa ajourissa ajamista on my�s syyt� v�ltt��, mik� tosin p�tee yht� lailla kuivallakin s��ll� ajettaessa. Raskaat ajoneuvot eiv�t joudu vesiliirtoon kovin helposti.

Irtoaines tien pinnalla

Pidon voi siis menett�� paitsi vesikerroksen p��ll�, my�s irtonaisen aineksen p��ll�. Monien hiekkateiden pinta on tiivistynyt eritt�in kovaksi kerrokseksi, ja tuon kerroksen p��ll� voi olla irtonaisia kivi�. Jos kaarteeseen ajaa liian suurella nopeudella, voi irtoaines aiheuttaa pidon menetyksen samaan tapaan kuin talvella. Kivet kovan kerroksen p��ll� ovat kuin kuulia. Hieman upottava, tiivistym�t�n sora- tai murskekerros voi hankaloittaa etenemist�, ja kaksipy�r�isille se on suorastaan vaarallista.

Erityisesti kaksipy�r�isille vaarallista on monenlainen muukin aines kovan pinnan p��ll�. Sateella esimerkiksi suojateiden maalaukset voivat olla todella liukkaat. Samanlaista vaaraa aiheuttavat puiden lehdet. Kaikenlaiset esineet aina renkaiden palasista p�lykapseleihin ja kuormasta tippuneisiin yll�tyksiin ovat vaarallisia kaksipy�r�isille mutta toisinaan muillekin ajoneuvoille.

Kommentointi

Kommentit tarjoaa Disqus

Kaikki kirjoitukset | Edellinen kirjoitus



apks.fi Youtubessa Tilaa RSS-sy�te