Määräykset ajo- ja lepoajoista

Julkaistu 8. heinäkuuta 2013, päivitetty 6. tammikuuta 2015.

Ammattimaisessa tavaran ja henkilöiden kuljetuksessa pitää noudattaa erilaisia ajo- ja lepoaikoja määritteleviä säädöksiä. Käytännössä ajoneuvoa saa ajaa yhtämittaisesti pisimmillään tietyn ajan ja lepäämiseen on käytettävä tietty määrä aikaa. Tärkein säädös on Euroopan unionin neuvoston antama ajo- ja lepoaika-asetus, jota sovelletaan Suomessakin lähes sellaisenaan. Pelkästään säädökset eivät määrää ajamiseen käytettävästä ajasta, vaan myös muusta kuljettajan työajasta.

Asetus ajo- ja lepoajoista saattaa näyttäytyä varsin monimutkaisena, koska vaatimukset ovat mutkikkaat ja ne silti on pyritty ilmaisemaan lakiteksteille tyypilliseen tapaan tiiviisti. Tämän kirjoituksen tarkoitus on avata säädöksiä perusteellisesti ja selkeästi. Lisäksi kirjoituksessa käsitellään esimerkiksi ajoneuvot, joita asetukset eivät koske.

Lisäksi Apks.fi:stä kannattaa lukea muun muassa ajo-oikeuksia, ajoneuvojen luokkia sekä kuljettajien ammattipätevyyttä ja jatkokoulutusta käsittelevät tekstit.

Yleistä määräyksistä

Vaatimus noudattaa erilaisia ajo- ja lepoaikoja koskevia säädöksiä lähtee oikeastaan tieliikennelaista, jonka luvussa 6A todetaan:

Ajo- ja lepoajoista, ajopiirturin käytöstä ja muusta tieliikenteen sosiaalilainsäädännöstä on voimassa, mitä niistä säädetään tai määrätään ajo- ja lepoaika-asetuksessa, ajopiirturiasetuksessa ja AETR-sopimuksessa.

Käsite tieliikenteen sosiaalilainsäädäntö esiintyy paljon kuljettajia koskevan lainsäädännön yhteydessä. Sillä tarkoitetaankin sellaista lainsäädäntöä, joka pyrkii vaikuttamaan tieliikenteen sosiaalisiin eli yhteiskunnallisiin vaikutuksiin.

Ajo- ja lepoaika-asetus on Euroopan unionin parlamentin ja neuvoston vuonna 2006 antama asetus , jossa varsinaisesti määrätään muun muassa pisimmästä sallitusta ajoajasta sekä vaadituista tauoista. Asetuksen 1. artiklan mukaan asetuksessa määrätään ajoajoista, tauoista ja levoista, jotta maan sisäisten liikennemuotojen väliseen kilpailuun saataisiin yhdenmukaisia edellytyksiä ja jotta työoloja ja liikenneturvallisuutta parannettaisiin. Asetukseen liittyy neuvoston vuonna 1985 antama asetus tieliikenteen valvontalaitteista . Siinä määrätään niiden laitteiden käytöstä, joilla ajo- ja lepoaika-asetuksen noudattamista valvotaan – käytännössä asetus koskee siis ajopiirturia.

AETR-sopimus on sinänsä erikoinen tapaus, että varsinkin nykyään se käytännössä vain velvoittaa kuljettajia noudattamaan ajo- ja lepoaikoja koskevia määräyksiä myös eräissä Euroopan unionin ulkopuolisissa maissa. Alun perin eräät maat tekivät AETR-sopimuksen sopiakseen kansainvälisen tieliikenteen ajo- ja lepoajoista. Kun kuljettaja siirtyi yhteenkään sellaiseen maahan, joka oli AETR:ssä mutta ei EU:ssa, joutui hän noudattamaan koko reissun ajan AETR-sopimusta – myös vaikka hän palasi takaisin EU-maahan. Nykyisinkin kuljettaja siirtyy AETR:n piiriin koko ajoreitin ajaksi, jos hän siirtyy ajamaan EU:n ulkopuoliseen AETR-maahan. Kuitenkin koska AETR-sopimuksen määräykset ovat lähes samat kuin ajo- ja lepoaika-asetuksessa, ei sopimuksen vaihtumisella ole juurikaan käytännön merkitystä.

Lisäksi kuljettajia koskevat työaikalain määräykset. Työaikalakia sovelletaan työsopimuksen sekä virkasuhteen perusteella tehtävään työhön. Laissa on määräyksiä työajoista ja tauoista, mutta toisaalta lain 2. pykälän mukaan osa pykälistä ei koske sellaisia kuljettajia, joiden täytyy noudattaa ajo- ja lepoaika-asetusta. Kuljettajan yhtämittainen työaika ei saa olla kuitenkaan pidempi kuin 5,5 tuntia, ja jokaista 5,5 tuntia kohden hänen täytyy pitää 30 minuutin tauko yhdessä tai kahdessa osassa.

Yleiset säädökset voimassaolosta

Ajo- ja lepoaika-asetus on voimassa Euroopan unionin jäsenmaissa, Euroopan talousalueeseen kuuluvissa maissa sekä Sveitsissä. Talousalueeseen kuuluvat maat ovat mukana EU:n yhteismarkkinoilla, mutta niitä ei koske unionin jäsenyyteen liittyvät velvoitteet eikä edut. Nämä maat ovat Norja, Islanti ja Liechenstein. Näin ollen asetusta on noudatettava yhteensä 32 maassa, ja käytännössä alue kattaa suurimman osan Euroopasta.

Asetus ei kuitenkaan koske kaikkea edellä mainituissa maissa olevaa liikennettä. Ensinnäkin ajo- ja lepoaika-asetus on voimassa käytännössä yleisillä teillä. Vaikka ajoneuvo kulkisi osan reitistä yleisiä teitä pitkin, on se asetuksen vaikutuksen piirissä. Tosin jos ajoneuvolla ajetaan vain yleisen tien ulkopuolella, esimerkiksi suljetulla tehtaan alueella, saa ajoneuvolla ylittää yleisenkin tien kohtisuorasti ilman, että asetus koskisi ajoneuvoa.

Toiseksi asetus koskee sekä tavaraa että henkilöitä kuljettavia ajoneuvoja. Kuitenkin jos tavaraa kuljettavan ajoneuvon kokonaismassa tai tavaraa kuljettavan ajoneuvon sekä siihen kytketyn perävaunun kokonaismassat yhteensä ovat alle tai tasan 3 500 kiloa, ei asetus koske ajoneuvoa. Asetuksen vaikutusalueen ulkopuolella on myös sellainen henkilöitä kuljettava ajoneuvo, jossa on kuljettajan lisäksi istuinpaikkoja enintään kahdeksalle. Tästä syystä henkilöautoissa ei ole pakko olla piirturilaitteita.

Käytännössä ajo- ja lepoaika-asetus siis koskee pääsääntöisesti kuorma- ja linja-autoja, jotka liikkuvat yleisillä teillä. Jotkin ajoneuvot ovat kuitenkin kuorma-auton alustalle rakennettuja työkoneita, jolloin niillä ei voi kuljettaa muuta kuin työssä välttämätöntä tavaraa. Tällaisiksi ajoneuvoiksi on Suomessa rekisteröity esimerkiksi aura-autoja, betonipumppuautoja sekä nosturiautoja. Lähtökohtaisesti ajo- ja lepoaika-asetus ei koske näitä ajoneuvoja, koska niillä ei kuljeteta tavaraa eikä henkilöitä. Toisaalta esimerkiksi Hiab-nosturilla ja avonaisella kuormatilalla varustettu kuorma-auto ei ole tällainen ajoneuvo, koska sillä voidaan ja todennäköisesti halutaankin kuljettaa tavaraa.

EU:n laajuiset poikkeukset

Vaikka siis asetus koskee yli 3 500 kilon painoisia ajoneuvoja ja yhdistelmiä sekä useammalle kuin 8 matkustajalle tarkoitettuja ajoneuvoja, on säädöksissä rajattu eräitä ajoneuvoja asetuksen vaikutuksen ulkopuolelle. Ajo- ja lepoaika-asetus ei koske

• ajoneuvoja, joiden suurin sallittu nopeus on enintään 40 kilometriä tunnissa.
• säännöllisessä henkilöliikenteessä käytettäviä ajoneuvoja, kun kyseisen liikennereitin pituus on enintään 50 kilometriä. Ajoneuvon täytyy siis kulkea määrätyin väliajoin määrätyllä reitillä ja ottaa matkustajia kyytiin ja jättää kyydistä ennalta vahvistetuissa pysähdyspaikoissa. Tästä esimerkkejä ovat paikallisliikenteen linja-autot, koululaisbussit sekä esimerkiksi vanhusten ja vammaisten palveluliikenteen bussit. Reitti koostuu ajoneuvon yhteen suuntaan kulkemasta osuudesta eikä edestakaisista matkoista. Lisäksi reittiin lasketaan kaikki pysähdykset alku- ja loppupisteen välillä. Jos siis linja-auton reitti kulkee esimerkiksi Helsingistä Tuusulan kautta Järvenpäähän, on reitin pituus Helsingin ja Järvenpään väli eikä vain Helsingin ja Tuusulan sekä Tuusulan ja Järvenpään väli.
• puolustusvoimien, väestönsuojelun, palokunnan ja yleisestä järjestyksestä vastaavien laitosten omistamia tai ilman kuljettajaa vuokraamia ajoneuvoja. Ajojen täytyy kuitenkin liittyä näille laitoksille osoitettuihin tehtäviin ja oltava laitosten valvonnassa.
• hälytys- tai pelastusajoneuvoja mukaan lukien humanitaarisen avun kuljettamiseen muuten kuin kaupallisesti käytettävät ajoneuvot. Tämän kohdan perusteella asetus ei koske myöskään esimerkiksi hinausautoa, joka on raivaustehtävissä liikenneonnettomuudessa.
• sairaanhoidon erikoisajoneuvoja.
• hinausajoneuvoja, joita käytetään enintään 100 kilometrin säteellä niiden asemapaikasta. 100 kilometriä mitataan linnuntietä. Jos hinausauto siirtyy 100 kilometrin säteen rajaaman alueen ulkopuolelle, on ajopiirturia alettava käyttää. Kuitenkin jos hinausauto on liikenneonnettomuuteen liittyvissä raivaustehtävissä, ei siinä tarvitse käyttää piirturia edes 100 kilometrin säteen ulkopuolella.
• uusia tai uudistettuja ajoneuvoja, joita ei ole vielä otettu käyttöön, sekä ajoneuvoja, joita tarvitaan tekniikan kehittämiseksi sekä korjausten ja kunnossapidon testaamiseksi. Jos kuljettaja esimerkiksi vie ajoneuvon alustaa varusteltavaksi tai toimittaa valmista ajoneuvoa ostajalle, ei hänen tarvitse noudattaa ajo- ja lepoaika-asetusta. Myös kun hän kuljettaa ajoneuvoa todetakseen sen liikennekelpoisuuden esimerkiksi huollon tai korjauksen yhteydessä, ei asetus koske häntä.
• kokonaismassaltaan tasan tai alle 7 500 kilon ajoneuvoja tai ajoneuvon ja perävaunun yhdistelmiä, joita ei käytetä kaupallisen tavaran kuljettamiseksi. Tähän poikkeukseen tukeuduttaessa on varmistauduttava tarkasti siitä, ovatko kuljetukset kaupallisia. Vaikka kuljetus ei vaatisi liikennelupaa, voi se olla kaupallista. Jos yrityksen toimintaa liittyy kuljetuksia, ovat kuljetukset kaupallisia, vaikka kuljettaminen ei olisikaan yrityksen päasiallinen toimi. Oman muuttokuorman kuljettaminen ei ole kaupallista, joten jos muuttoauton kokonaismassa on enintään 7 500 kiloa, sitä ajo- ja lepoaika-asetus ei koske. Asetus ei myöskään koske hevoskuljetuksia enintään 7 500-kiloisella ajoneuvolla tai yhdistelmällä.
• hyötyajoneuvoja, jotka ovat museoajoneuvoja sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jossa niillä ajetaan. Suomessa museoajoneuvoksi voidaan rekisteröidä ajoneuvo, joka on vähintään 30 vuotta vanha ja kunnoltaan ja varusteiltaan alkuperäistä vastaava. Museoajoneuvoa ei kuitenkaan saa käyttää kaupalliseen tavaroiden ja henkilöiden kuljettamiseen, jotta ajo- ja lepoaika-asetus ei koskisi sitä.

Poikkeukset Suomessa

Kullakin Euroopan unionin jäsenvaltiolla on oikeus jättää joitakin kuljetuksia ajo- ja lepoaika-asetuksen ulkopuolelle. Suomessa ajo- ja lepoaika-asetus ei koske

• ajoneuvoa, jota käyttää maanviljelyä, puutarhaviljelyä, kotieläintaloutta tai kalastusta harjoittava yritys. Kuljettaminen ei saa olla kyseisen ajoneuvon kuljettajan päätoimi, eikä ajoneuvoa saa kuljettaa yli 100 kilometrin säteellä yrityksen sijaintipaikasta. Ajoneuvolla saa kuljettaa vähäisiä määriä omia tuotteita esimerkiksi torille myytäviksi tai yrityksen omassa hoidossa olevia hevosia.
• kokonaismassaltaan tasan tai alle 7 500 kilon ajoneuvoja tai ajoneuvon ja perävaunun yhdistelmiä, joita käytetään postitoimilaissa tarkoitettuun postin jakeluun
• kokonaismassaltaan tasan tai alle 7 500 kilon ajoneuvoja tai ajoneuvon ja perävaunun yhdistelmiä, joilla kuljetetaan tarvikkeita tai materiaalia, joita kuljettaja tarvitsee työssään. Kuljettaminen ei kuitenkaan saa olla kuljettajan työ, eikä ajoneuvoa saa kuljettaa yli 50 kilometrin säteellä yrityksen sijaintipaikasta. Esimerkiksi jos putkimies kuljettaa 4 500-kiloisella pakettiautolla omia työkaluja toimipaikan lähelle, ei hänen tarvitse noudattaa ajo- ja lepoaika-asetusta. Sen sijaan jos putkifirman työntekijän tehtävä on kuljettaa 4 500-kiloisella pakettiautolla tarvikkeita eri työmaille, pitää hänen asetusta noudattaa. Samoin jos metsäkoneen kuljettaja vie koneen työmaalle 25 000-kiloisen kuorma-auton lavetilla, kuuluu hänkin asetuksen piiriin.
• ajoneuvoa, jota käytetään pinta-alaltaan enintään 2 300 neliökilometrin suuruisella saarella. Saarelta ei saa olla moottoriajoneuvoliikenteen käytettävissä olevaa yhteyttä mantereeseen, kuten siltaa tai tunnelia.
• ajoneuvoa, jota käytetään ajo-opetuksessa tai kuljettajantutkinnossa. Ajo-opetukseksi katsotaan autokoulussa, ammatillisessa koulutuksessa tai puolustusvoimissa annettava ajokorttiin, ammattipätevyyteen tai jatkokoulutukseen liittyvä opetus. Ajoneuvoa ei saa kuitenkaan käyttää kaupallisiin kuljetuksiin. Toisinaan esimerkiksi ammattipätevyyteen liittyvissä ajoissa myös opetuskalustolla saatetaan ajaa kaupallisia ajoja. Tällöin asetusta on noudatettava.
• ajoneuvoa, joka on varustettu opettamista varten ja joka on opetuksen ajan pysäköitynä.
• ajoneuvoa, jota käytetään viemäri-, vesi-, kaasu- ja sähköverkkojen korjauksissa, huollossa ja kunnossapidossa.
• ajoneuvoa, jota käytetään maanteiden kunnossapidossa ja valvonnassa. Tällainen ajoneuvo on esimerkiksi tiemerkintöjä tekevä, hiekoittava, suolaava sekä auraava ajoneuvo. Myös suljetulla päällystystyömaalla käytettävä ajoneuvo on asetuksen ulkopuolella; joskin yleisellä tiellä esimerkiksi asfalttia päällystystyömaalle kuljettavassa ajoneuvoa asetus koskee.
• ajoneuvoa, jota käytetään ovelta ovelle tapahtuvassa talousjätteiden keruussa ja kuljetuksessa. Käytännössä tämä tarkoittaa jäteautoja, jotka keräävät esimerkiksi kotitalouksien, virastojen sekä yritysten jätteitä. Poikkeus ei kuitenkaan koske vaihtolavoja kuljettavia ajoneuvoja!
• ajoneuvoa, jossa on 10–17 istuinpaikkaa ja jota ei käytetä kaupalliseen liikenteeseen. Asetus koskee kuitenkin urheiluseurojen ja muiden yhdistysten henkilökuljetuksia.
• ajoneuvoa, joka on tarkoitettu maidon keräämiseen maatiloilta ja maidon kuljetukseen tarkoitettujen astioiden tai eläinten ravinnoksi tarkoitettujen maitovalmisteiden palauttamiseen maatiloille.
• ajoneuvoa, jota käytetään elävien eläinten kuljetukseen maatilalta paikallisille markkinoille tai teurastamoihin ja päinvastoin 50 kilometrin säteellä maatiloilta.
• ajoneuvoa, jolla kuljetaan eläimistä peräisin olevaa jätettä, kuten rasvaa, ruhoja tai nahkoja. Elintarvikkeiksi tarkoitettuja tuotteita samoin kuin jatkojalostettavia eläinperäisiä jätteitä kuljettava ajoneuvo on kuitenkin asetuksen piirissä. Esimerkiksi eläinperäistä jätettä tarhaeläinten ravinnoksi kuljettavan ajoneuvon kuljettajan on noudatettava ajo- ja lepoaikoja.
• ajoneuvoa, jolla kuljetetaan rahaa tai arvoesineitä.
• ajoneuvoa, jota käytetään yleisen tien ulkopuolella maanteiden solmukohtiin liittyvällä alueella. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi satamat, terminaalit ja lentokentät. Asetusta ei tarvitse noudattaa myöskään siinä tapauksessa, että yleinen tie ylitetään kohtisuorasti.
• ajoneuvoa, joka kuuluu sirkukselle tai huvipuistolle ja jolla kuljetetaan sirkuksen tai huvipuiston laitteita.

Ajoaika ja muu työaika

Ajo- ja lepoaika-asetuksessa kuljettajan ajoaikaa käsitellään paljolti tietynlaisissa ajanjaksoissa. Koko järjestelmän hahmottamiseksi voidaan käyttää seuraavanlaista kuvaa:

Ajoaikaa tarkastellaan asetuksessa siis 2 viikon mittaisessa jaksossa, joka jakautuu vieläpä kahdeksi erilliseksi viikoksi. Nämä viikot jakautuvat vielä vuorokausiksi. Myös jokainen vuorokausi koostuu pienemmistä osista. Seuraavaksi lähdemme käymään läpi näitä osia pienimmästä suurimpaan.

Vuorokautinen ajoaika

Vuorokautisella ajoajalla tarkoitetaan kahden vuorokautisen lepoajan väliin sijoittuvaa ajoaikaa. Lisäksi vuorokautinen ajoaika voi sijoittua vuorokautisen lepoajan ja viikottaisen lepoajan väliin. Käytännön syistä käsitämme tässä vaiheessa vuorokautisen ajoajan sellaiseksi ajoajaksi, jonka esimerkkinä toimiva kuljettaja Kalle ajaa yhden työvuoronsa aikana.

Pisin yhtämittainen ajoaika ei saa olla missään tilanteessa minuuttiakaan pidempi kuin 4,5 tuntia eli 270 minuuttia. Kun 4,5 tuntia tulee täyteen, täytyy kuljettajan pitää vähintään 45 minuutin mittainen tauko. Tauko ei kuitenkaan periaatteessa saa olla kuinka pitkä hyvänsä, mihin palaamme myöhemmin.

Vuorokautinen ajoaika ei saa olla pidempi kuin 9 tuntia. Määrä on varsin järkeenkäypä: työvuoro voi siis koostua kahdesta 4,5 tunnin yhtämittaisesta ajoajasta.

Kun pisin sallittu yhtämittainen vuorokautinen ajoaika, 9 tuntia, tulee täyteen, ei Kalle saa enää ajaa tyovuoron aikana. Hänen on pidettävä joko vuorokautinen lepo tai viikkottainen lepo. Levon pitämisen jälkeen alkaa vuorokautisen ajoajan laskeminen taas nollasta. Kalle menee työvuoron päätyttyä kotiin, ja koska seuraavana aamuna hän aloittaa ajamisen vasta kello 6, jää vuorokautiseksi levoksi reilusti yli vähimmäisajan. Lepoaikoja käsittelemme enemmän myöhemmin.

Kallen ei ole kuitenkaan pakko ajaa 4,5 tuntia putkeen eikä pitää taukoa 45 minuuttia kerralla. Tauon saa pitää nimittäin kahdessa osassa siten, että ensimmäinen osa on vähintään 15 minuuttia ja toinen vähintään 30 minuuttia. Asetus sallii siis kahteen osaan jakamisen, mutta ei kolmeen vähintään 15 minuutin osaan. Joka tapauksessa Kalle voisi siis ajaa ensin 1 tunnin, pitää 15 minuuttia taukoa, ajaa sitten 3,5 tuntia ja pitää 30 minuutin tauon. Sittenkin hänellä on vielä 4,5 tuntia aikaa käytettäväksi ajamiseen ennen vuorokautista tai viikottaista lepoa.

Joskus 9 tuntia ajoa ei riitä työvuoron hoitamiseen. Viikon aikana saakin kahdesti vuorokautinen ajoaika olla 10 tuntia eli tunnin pidempi. Tämä ei kuitenkaan vaikuta siihen, että pisin yhtämittainen ajoaika ilman taukoa saa olla enintään 4,5 tuntia. Kalle voi esimerkiksi ajaa ensin 3,5 tuntia, pitää 15 minuuttia taukoa, ajaa sitten 1 tunnin, pitää 30 minuuttia taukoa ja lopuksi ajaa 4,5 tuntia. Hän ei siis saa ajaa 5,5 tuntia putkeen ja pitää sitten 45 minuuttia taukoa.

Yllä mainittujen sääntöjen perusteella Kallen yhden työviikon ajot voisivat näyttää tältä:

Vasta 45 minuutin tauon pitäminen aloittaa ajoon käytetyn yhtämittaisen ajan laskemisen alusta. Toisin sanoen jos Kalle ajaa esimerkiksi 2 tuntia ja pitää 45 minuuttia taukoa yhtäjaksoisesti, hän saa taas ajaa enimmillään 4,5 tuntia yhtäjaksoisesti. Jos Kalle ajaa 2 tuntia ja pitääkin vain 15 minuuttia taukoa, ei hän saa missään tapauksessa ajaa kauemmin kuin 2,5 tuntia ennen kuin joutuu pitämään loput 30 minuuttia.

Toisin kuin tässä kohdassa aiemmin virheellisesti väitettiin, ei 45 minuutin tauon pitäminen hävitä mahdollista käyttämätöntä ajoaikaa. Lepojen välissä kuljettaja saa siis ajaa 9 tai 10 tuntia, mutta missään vaiheessa yhtämittainen ajo ei saa kestää kauemmin kuin 4,5 tuntia.

Viikon ja kahden viikon ajoaika

Viikko tarkoittaa ajo- ja lepoaika-asetuksessa maanantaista kello 0.00 alkavaa ja sunnuntaihin kello 24.00 päättyvää viikkoa. Viikoksi ei siis voi katsoa mitä tahansa 7 vuorokauden putkea. Toisaalta asetus ei kiellä sitä, että työviikko alkaa vaikkapa keskiviikkona ja päättyy seuraavana keskiviikkona. Joka tapauksessa jotkin asetuksen määräyksistä on sidottu maanantaista alkavaan ja sunnuntaihin päättyvään viikkoon. Edelleen käsitämme tässä yhteydessä viikoksi esimerkkikuljettaja Kallen työviikon, jossa hänellä on työvuorot maanantaista perjantaihin.

Ajo- ja lepoaika-asetuksen mukaan kuljettajan maanantaina kello 0.00 alkavan ja sunnuntaina kello 24.00 päättyvän viikon ajoaika saa olla enintään 56 tuntia. Yksinkertaisesti laskemme siis Kallen työviikon aikaiset ajoajat yhteen.

Kalle ajoi siis maanantain kello 0.00 ja sunnuntain kello 24.00 välisenä aikana yhteensä 47 tuntia. Hänelle jäi siis vielä peräti 9 tuntia, eli hän olisi voinut olla esimerkiksi lauantain töissä. Työpäiviensä aikana hän ei kuitenkaan olisi voinut ajaa enää yhtään enempää.

Asia ei ole silti näin yksioikoinen: Kalle ei voi jatkaa samaan tapaan seuraavalla työviikolla. Nimittäin asetuksen mukaan kahden peräkkäisen viikon aikana saa ajaa enintään 90 tuntia.

Lasketaanpa vähän. Kalle ajoi ensimmäisen viikon aikana 47 tuntia, eli seuraavan viikon aikana hän saa ajaa 43 tuntia. Minkälaisia työvuoroja hänellä saakaan olla? Lähdetään käymään Kallen viikkoa 2 läpi niin, että joka päivän lopussa on Kallen käyttämää ajoaikaa mittaava laskuri.

Kallen täytyy siis lopettaa työskentely kesken toisen viikon perjantain, koska kahden viikon pisin sallittu ajoaika, 90 tuntia, tulee täyteen. Kalle ei saa toistaiseksi jatkaa ajamista.

Työaika

Kallen työhän ei koostu pelkästään auton ajamisesta. Välillä hän purkaa kuormaa, lastaa autoa, täyttää papereita, odottaa lastaussillalle pääsemistä ja vaihtaa ajovalon polttimoita. Nämä ovat esimerkkejä tehtävistä, jotka muodostavat Kallen työaikaa. Työajaksi katsotaan tässä yhteydessä myös pakolliset tauot. Tällaisesta työajasta käytetään Suomessa myös nimitystä työhönsidonnaisuusaika, mutta käytännössä kyse on ihan työajasta.

Työaikaa rajoittavat ajo- ja lepoaika-asetuksessa olevat määräykset vuorokautisesta levosta. Niitä tarkastelemme hetken päästä. Tässä vaiheessa kuitenkin voi kertoa, että vuorokautisen levon takia pisin sallittu työaika on 13 tuntia. Kolmena vuorokautena työajan tosin saa pidentää enintään 15 tuntiin.

Otetaan Kallen työviikkoa kuvaavaan kaavioon mukaan kaikki Kallen työaika ja merkitään se sinisellä. Silloin saammekin palkista eri näköisen:

Kalle hyödyntää sitä mahdollisuutta, että työajan saa pidentää enintään 15 tuntiin enintään kolmena päivänä, keskiviikkona ja torstaina. Muut päivät taas mahtuvat 13 tuntiin.

Suomen oma työaikalaki velvoittaa Kallen pitämään vähintään 30 minuuttia taukoa jokaista 5,5 tunnin työaikaa kohti. Tauko saa olla kahdessa osassa.

Kallen toista työviikkoa ei tarvitse käsitellä, koska ajo- ja lepoaika-asetuksessa työajan rajoitukset ovat aina vuorokausikohtaisia. Toisin sanoen yhden viikon, saati sitten kahden viikon, pisimmästä sallitusta työajasta ei ole määräyksiä. Tällaiset määräykset on vain ajoajasta.

Tässä käytetty vuorokausi-sana on hieman epätarkka. Kallen tapauksessa vuorokausi on kuitenkin toimiva sana, koska hänellä 24 tunnin jaksot ovat käytännössä kalenteripäiviä. Virallisesti kuitenkin pisin sallittu työaika koskee yhtä 24 tunnin jaksoa, joka seuraa joko vuorokautista lepoa tai viikottaista lepoa. Jos siis kuljettaja vaikkapa viettää vuorokautisen levon kello 5.00–16.00, saa hänen työaikansa kestää enimmillään kello 5:een tai kolmena päivänä viikossa enimmillään kello 7:ään.

Lisäksi alkupuolella oli puhetta siitä, että tauko ei voi oikeastaan olla miten pitkä hyvänsä. Koska tauko on työaikaa, ei tauko – oli se sitten yksistään tai vaikkapa ajon päälle pidetty – saa ylittää pisintä sallittua työaikaa. Toisaalta tietyn ajan jälkeen kuljettaja tulisi joka tapauksessa pitäneeksi vuorokautisen levon. Jos kuitenkin kuvitellaan, että Kalle olisi töissä ensin 8 tuntia ja istuisi sitten Mäntsälän Shellillä 4 tuntia, olisi hänen turha kuvitella ehtivänsä ajaa takaisin työpaikalle Jyväskylään ennen vuorokautista lepoa.

Lepoajat

Tähän asti olemme käsitelleet ajoaikaa sekä työaikaa. Ne ovat siis eri asioita, ja tyystin eri asia on myös lepoaika. Aiemmin käsittelemämme taukokaan ei ole sama asia kuin lepoaika; joskin niiden sekoittaminen toisiinsa ei ole niin helppoa.

Kuljettajan on noudatettava määräyksiä kahdesta erilaisesta lepoajasta: vuorokautisesta levosta sekä viikottaisesta levosta. Levon aikana kuljettaja on vapaalla, ja hän saa kuluttaa aikaa haluamallaan tavalla. Hän ei kuitenkaan saa työskennellä työsuhteessa tai yrittäjänä.

Vuorokautinen lepoaika

Kuljettajan on pidettävä vuorokautinen lepo 24 tunnin kuluessa siitä, kun hänen edellinen vuorokautinen leponsa on päättynyt. Jos kuljettaja on juuri pitänyt viikottaisen levon, yhtä lailla vuorokautisen lepo on pidettävä 24 tunnin kuluessa viikkolevon päättymisestä. Vuorokautisen levon täytyy siis olla pidetty kokonaan, ennen kuin 24 tuntia on kulunut. Lepoa ei siis voi aloittaa vasta 24 tunnin päästä.

Vuorokautisen levon on oltava vähintään 11 tuntia. Kuitenkin kolmena päivänä levon saa lyhentää vähintään 9 tuntiin. Kyseiset kolme päivää saavat sijaita kahden viikottaisen levon välissä, eli niitä ei ole sidottu maanantaista sunnuntaihin kestävään viikkoon. Tällöin on myös mahdollista menetellä jopa niin, että viikottaisten lepojen välillä on neljä työpäivää ja työpäivien väliset vuorokautiset lepoajat ovat kaikki lyhennettyjä.

Lisäksi asetus sallii vuorokautisen levon jakamisen kahteen osaan. Ensimmäisen osan on kestettävä vähintään 3 tuntia ja jälkimmäisen vähintään 9 tuntia. Molemmat osat on pidettävä 24 tunnin jakson aikana. Vuorokautisen levon voi osittaa kuinka usein hyvänsä, eikä osia tarvitse korvata mitenkään.

Vuorokautisten lepojen tai viikottaisen levon ja vuorokautisen levon väliin sijoittuvan 24 tunnin jakson voi siis järjestellä kolmella eri tavalla – vaikkakin siis keskimmäinen on mahdollinen enintään kolme kertaa viikkolepojen välissä:

Viikottainen lepoaika

Kuljettajan on pidettävä viikottainen lepoaika viimeistään kuuden 24 tunnin jakson kuluttua edellisestä viikottaisesta lepoajasta. Toisin sanoen viikkolepojen välillä saa olla enintään 144 tunnin jakso. Esimerkkikuljettaja Kalle ajaa arkisin päivävuoroa, joten hän pitää viikolevot seuraavasti:

Viikottaista lepoa ei ole pakko pitää esimerkiksi lauantaina ja sunnuntaina, sillä se voi sijaita vaikka keskellä viikkoa. Oleellisinta onkin noudattaa vaatimusta enintään 144 tunnin mittaisesta jaksosta kahden viikottaisen lepoajan välissä. Viikkolevot voisivat siis mennä näinkin:

Viikkolevon on oltava vähintään 45 tunnin mittainen ja se on pidettävä yhtäjaksoisesti. Asetus kuitenkin sallii viikkolevon lyhentämisen vähintään 24 tuntiin. Sitten seuraakin hyvin kiemurainen vaatimus: Lyhennys on korvattava lyhennystä vastaavalla yhtäjaksoisella lepoajalla ennen kyseistä viikkoa seuraavan kolmannen viikon loppua.

Avataanpa vähän. Lyhennystä vastaava aika tarkoittaa ensinnäkin aikaa, joka täydestä 45 tunnista on otettu pois. Jos kuljettaja lyhentää viikkolevon vaikkapa 35 tuntiin, on lyhennystä vastaava aika 10 tuntia. Toiseksi lyhennys on korvattava joko seuraavalla viikolla, sitä seuraavalla viikolla tai viimeistään kolmanneksi seuraavan viikon loppuun mennessä. Jos kuljettaja lyhentää viikkolepoa esimerkiksi viikolla 5, pitää hänen korvata se joko viikolla 6, viikolla 7 tai viikon 8 loppuun mennessä. Loppuun mennessä tarkoittaa nyt nimenomaan sunnuntaihin kello 24:ään mennessä.

Otetaan esimerkki: Kalle lyhentää viikkolevon viikolla 5 niin, että levon pituus on 35 tuntia. Lyhennystä vastaava aika on 10 tuntia, eli korvauksen sisältävän viikkolevon täytyy kestää ainakin 55 tuntia. Näinpä Kallen on aloitettava korvauksen sisältävä viikkolepo viimeistään viikon 8 perjantaina kello 19.00.

Erityistilanteet

Monimiehitys

Toisinaan ajoneuvoa ajaa kaksi tai jopa useampi kuljettaja samassa työvuorossa. Jos kuljettajat ovat ajoneuvossa kahden vuorokautisen tai yhden vuorokautisen ja yhden viikottaisen levon välisen ajan, on kyse monimiehityksestä. Tällaisiin tilanteisiin ajo- ja lepoaika-asetuksessa on hieman poikkeavat säädökset.

Ensinnäkin monimiehityksessä toisen kuljettajan tai toisten kuljettajien ei tarvitse ole läsnä ajoneuvossa ensimmäisen tunnin aikana. Sen jälkeen hänen tai heidän on pakko olla läsnä ajoneuvossa. Tämän säädöksen ansiosta kuljettajat voivat menetellä esimerkiksi niin, että yksi kuljettaja ajaa auton asemapaikalta toisen kuljettajan kotiin ja ottaa tämän kyytiin.

Toiseksi monimiehityksessä säädös vuorokautisesta levosta on erilainen. Kunkin monimiehityksessä olevan kuljettajan on pidettävä vuorokautinen lepo 30 tunnin kuluessa edellisestä vuorokautisesta tai viikottaisesta levosta. Yksin ajavalla kuljettajalla vastaava ajanjaksohan on 24 tuntia. Monimiehityksessä kuljettajien työaika voi siis olla yhteensä 21 tuntia.

Säädökset pisimmistä sallitusta ajoajasta sekä viikkolevosta ovat kuitenkin myös monimiehityksessä samaan tapaan voimassa. Näinpä esimerkiksi kahden kuljettajan monimiehityksessä kuljettajat voivat ajaa yhteensä 18 tuntia yhden 30 tunnin jakson aikana. Lisäksi kolme kertaa viikossa heillä molemmilla on mahdollisuus pidentää vuorokautista ajoaikaa 10 tuntiin, jolloin he saavat ajaa korkeintaan 20 tuntia 30 tunnin jakson aikana.

Muut kuljettajat saavat monimiehityksessä pitää tauot liikkuvassa ajoneuvossa. Sen sijaan vuorokautista ja luonnollisestikaan viikottaista lepoa ei saa viettää liikuvassa autossa.

Päivittäisen levon keskeytys

Jos kuljettaja on ajanut ajoneuvon junaan tai lauttaan ja matkustaa samassa junassa tai lautassa ajoneuvon kanssa, eli siis "seuraa" ajoneuvoa, saa hän erään poikkeuksen vuorokautiseen lepoon. Hän saa keskeyttää levon enintään kaksi kertaa ja enintään tunnin ajaksi. Tämä voi siis tarkoittaa vaikkapa 15 ja 45 minuutin tai 30 ja 30 minuutin keskeytystä. Joka tapauksessa poikkeus mahdollistaa sen, että kuljettaja voi kesken levon ajaa ajoneuvon junaan tai lauttaa tai pois jommastakummasta. Myös viikkolevon saa keskeyttää samaan tapaan.

Tunnin helpotus ei tule kuitenkaan helposti: Ensinnäkin lepoajan on oltava vähintään 11 tunnin mittainen. Lyhennettyä, vähintään 9 tunnin lepoa ei siis saa keskeyttää. Toiseksi jos kuljettaja pätkii vuorokautisen levon, ei keskeytyksiä edelleenkään saa olla enempää kuin kaksi. Kolmanneksi jos kuljettaja keskeyttää vuorokautista lepoa, hänellä on oltava käytettävissään vuode. Ajoneuvon hytissä oleva vuode ei kelpaa.

Harvaan asuttu alue Suomessa

Jos ajoneuvo liikkuu Lapin ja Oulun läänin alueella tai jos ajoneuvon alku- tai päätepiste on kyseisillä alueilla, koskee sitä seuraavat kaksi poikkeusta:

1. Linjaliikenteessä olevan linja-auton kuljettaja voi jakaa 45 minuutin tauon enintään kolmeen osaan. Kunkin osan pituuden on oltava vähintään 15 minuuttia.

2. Hinausajoneuvon kuljettaja saa pidentää vuorokautista ajoaikaa enintään kahdella tunnilla ja lyhentää vuorokautista lepoaikaa enintään yhdellä tunnilla. Sama koskee maanviljelyä, puutarhaviljelyä, kotieläintaloutta tai kalastusta harjoittavan yrityksen kuljetuksia torille sekä omassa hoidossa olevien hevosten kuljetuksia. Myös elävien eläinten kuljetuksissa mainitut poikkeukset ovat sallittuja.

Poikkeukset ovat voimassa myös muissa sellaisissa kunnissa, joissa asukkaita on vähemmän kuin viisi asukasta per neliökilometri. Oulun ja Kajaanin kaupunkien alueella ajo- ja lepoaika-asetus on kuitenkin täysin normaalisti voimassa.

Lähteet

1. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus 561/2006.
2. Autonkuljettajan ajo- ja lepoajat. Työsuojeluhallinto. http://www.tyosuojelu.fi/fi/ajolepo. Viitattu 8.7.2013.
3. Lainsäädäntö. Piirla Oy. http://www.digipiirturi.fi/fi/Lainsäädäntö.html. Viitattu 1.7.2013.
4. Suomessa sovellettava ohje tulkintojen yhtenäistämiseksi [...]. Liikenne- ja viestintäministeriö. http://www.skal.fi/files/1936/ajo-ja_lepoaikojen_soveltaminen.pdf Viitattu 1.7.2013.
5. Rules on Drivers’ Hours and Tachographs. Vehicle & Operator Services Agency. https://www.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/208091/rules-on-drivers-hours-and-tachographs-goods-vehicles-in-gb-and-europe.pdf Viitattu 3.7.2013.
6. Neuvoston asetus 3821/85.
7. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus 561/2006.

Kommentointi

Kommentit tarjoaa Disqus

Kaikki kirjoitukset | Edellinen kirjoitus



apks.fi Youtubessa Tilaa RSS-sy�te