Blogi

Huolimatta Apks.fi:n rakenteen uudistumisesta Blogi elää yhä taustalla. Näin ollen uudet kirjoitukset ilmestyvät blogimaisesti, ja osoitteessa on yhä julkaisuvuosi ja blogi-sana näkyvissä. Blogin kirjoitukset ovat kuitenkin enemmän kuin kuvauksia päivän tapahtumista. Ne sisältävät hyvää tietoa sekä painavia näkemyksiä liikenteestä, ajamisesta ja teistä.

Kirjoittaja

Aki Pouta on liikkunut tien päällä vuodesta 2007. Hän on kiinnostunut liikenteen jokapäiväisistä ilmiöistä, ajoneuvojen tekniikasta ja liikenteen suunnittelusta. Hän työskentelee vakituisesti kuljetusalalla, ja tietämystä kiinnostuksen kohteista kertyykin arjessa tutkailemalla ja kokeilemalla – samoin kuin erilaisista tietolähteistä hankkimalla. Vapaa-ajallakin Aki Pouta viihtyy tieliikenteessä niin autolla kuin jalan. Arvomaailmaan kuuluu vastuullinen ajaminen, mikä tarkoittaa muun muassa liikennesääntöjen kunnioittamista.

Kaikki kunnia suojatielle

Julkaistu 16. syyskuuta 2012, päivitetty 19. syyskuuta 2012.

Tällä viikolla uutisista kantautui korviin kaksi herkullista liikenteeseen liittyvää aihetta. Juuri kun alkuviikolla ilmi tulleet tulokset suojatiesäännön noudattamisesta oli saanut pohdiskeltua, napsahti perjantaina tietoa nopeusrajoitusten noudattamisesta. Molempia aiheita olen blogissa pohtinut, mutta miltä näkemykset nyt näyttävät?

Nopeudet taas pinnalla

Kesällä Liikenneturva kysyi 1 426 kansalaiselta, kuinka usein he ylittävät nopeusrajoituksia. Vastaajista 1 162 oli autoilevia henkilöä. Tulokset tulivat julki perjantaina, ja sinä aamuna radiossa uutistenlukija julisti: Enää neljä prosenttia suomalaisista noudattaa nopeusrajoituksia! Kymmenen vuotta sitten lukema oli yli kaksinkertainen!

Onpa pieni määrä, totesin heti ensimmäiseksi. Mieleeni tuli heti suomalaista liikennekäytöstä lähes kehuva blogikirjoitus, jonka kirjoitin kesällä. Olenkohan ollut liiankin optimistinen? Toisaalta juuri tekstin muistelemisen ansiosta tajusin erään oleellisen nopeusrajoituksiin liittyvän seikan: Tarkoitetaanko tutkimuksen tuloksissa nopeusrajoitusten ylittämisellä sitä, että nopeusrajoitus ylittyy jo 1 kilometrillä tunnissa? Toisin sanoen tarkoitetaanko nopeusrajoitusten ylittämisellä sitä, että lakien ehdotonta vaatimusta enintään tasan rajoituksen nopeutta ajamisesta rikotaan? Sitten mieleen alkoi tulla näitä perinteisiä tutkimusten inhimillisyyseikkoja: Vastaajien näkemykset vaihtelevat. On virheellisiä mielikuvia, on väärää tietoa. Kuka voi vakavasti väittää, että ei ikimaailmassa aja ylinopeutta, ei edes vahingossa?

Mielenkiintoisesti autoilijat kokevat, että huolimatta ylinopeuden ajamisesta he eivät kaahaa ja että kaahaaminen on lisääntynyt. Siis "ylinopeuden ajaminen" ja "kaahaaminen" nähdään eri asioina. Lisäksi liikenteen rytmissä mukana ajaminen koetaan tärkeämmäksi kuin nopeusrajoitusten noudattaminen. Todennäköisesti siis kyselyn vastaajilla on pyörinyt mielessä nimenomaan rytmiin kuuluva oleellinen lukema, 5–10 km/t ylinopeutta. Kaahaamista taas ovat kaikki suuremmat ylitykset – ne räikeät poikkeustapaukset, jotka mainitsen tuossa aiemmin linkittämässäni blogikirjoituksessa.

Liikenneturvan suojatiekampanjaan kuuluu pitkin Suomea kulkeva kiertue. Lauantaina 15. syyskuuta Jyväskylän Forumissa Angry Birds -hahmot opastivat lapsia suojatien ylittämisessä.

Esteetön kulku jalankulkijalle

Suojatiesääntö nousi taas pinnalle, kun Liikenneturva aloitti uuden, Angry Birdsejä hyväksi käyttävän kampanjan. Samaan aikaan julkisoikeudellinen yhdistys julkisti tulokset kyselystä, jossa jalankulkijoilta oli pyydetty näkemys suojatiesäännön noudattamisesta. Tuloksia uutisoitiin mediassa aika laajasti, ja aihe herätti myös paljon keskustelua. Itse esitin viime syksynä, että ajoradan ylittävistä jalankulkijoista pitäisi tehdä väistämisvelvollisia. Nytpä en ole näkemyksestä enää niin satavarma.

Suojatiesäännöllähän tarkoitetaan tieliikennelain 32. pykälää, joka on seuraava:

Kuljettajan suojatiesäännöt
Suojatietä lähestyvän ajoneuvon kuljettajan on ajettava sellaisella nopeudella, että hän voi tarvittaessa pysäyttää ennen suojatietä. Kuljettajan on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille.

Jos ohitettava ajoneuvo tai raitiovaunu on pysähtynyt suojatien eteen tai peittää näkyvyyden suojatielle, sitä ei saa ohittaa pysähtymättä, ellei ohittajan ja ohitettavan väliin jää suojakoroketta tai vapaata ajokaistaa.

Pykälän ensimmäisen kappaleen tärkein ja puhutuin kohta velvoittaa kuljettajan antamaan esteettömän kulun jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille. Tässä tarkoitetaan siis niitä tilanteita, että jalankulkija on jo seeprakuvion päällä ja että jalankulkija on lähestymässä esimerkiksi kävelytieltä seeprakuviota sen näköisenä, että hän aikoo suojatielle siirtyä. Jokainen kuljettaja sitten arvioi sen erikseen, onko esimerkiksi kymmenen metrin päässä suojatiestä oleva jalankulkija menossa suojatielle ja että ehtiikö hän siihen ennen kuljettajaa.

Ensimmäisen kappaleen ensimmäinen puolisko on haastava: Miten kaikista suojatien tuntumassa olevista ihmisistä voi tietää, onko joku heistä astumassa suojatielle? Miten talven liukkaalla voi saada auton pysähtymään ennen suojatietä? Kuinka voi olla äkkijarrutuksella yllättämättä perässä tulevan kulkineen? Näihin ongelmiin vastauksen tarjoaa kappaleen toinen puolisko: kuljettajan tulee ajaa sellaista nopeutta, että hän voi turvallisesti antaa esteettömän kulun jalankulkijalle. Yleensä riittävästi pelivaraa tarjoava nopeus on tyypillisiä taajama-alueen nopeusrajoituksia pienempi, vaikkakin vaarallisemmilla alueilla yleensä nopeusrajoitukset ovat jo hyvin matalia.

Esteettömän kulun antamisen ei tarvitse olla ajoneuvon pysäyttämistä. Taitava ohjastaja katselee tilanteita jo kaukaa: Juokseeko noista koululaisista joku suojatielle, kun bussi on tulossa vastasuunnasta? Aikooko tuo pappa kipaista kadun yli Ärrälle? Tuo pariskunta varmaan siirtyy kadun toiselle puolelle, koska kävelytie päättyy oikealla puolella. Suojatietä voi lähestyä vaikkapa kevyesti rullaamalla niin, että jalankulkija ehtii seeprakuvion ylittää. Polttoainetta säästyy, ja jarrupalat kiittävät.

Pysähtyneen viereen pysähdyttävä

Toisen kappaleen sisältö lienee lukuisten kuljettajien inssiajomuistoissa. Jos mikä tahansa ajoneuvo on pysähtynyt suojatien eteen, ei ajoneuvoa saa ohittaa pysähtymättä. Suojatiellä voi nimittäin olla jalankulkija, jota ei näe pysähtyneen ajoneuvon takaa. Vaikka toisaalta jalankulkijan voisikin nähdä, on hänelle annettava esteetön kulku kuitenkin.

Laki ei velvoita pysähtymään sellaisissa tilanteissa, joissa periaatteessa suojatietä ylittävän jalankulkijan voi havaita pysähtyneestä ajoneuvosta huolimatta ja joissa jalankulkijaan jää riittävästi etäisyyttä. Toisaalta niissäkin tilanteissa on syytä miettiä kahteen kertaan, olisiko pysähdys kuitenkin kaikkein turvallisin ratkaisu.

Punainen auto on pysähtynyt antamaan esteettömän kulun jalankulkijalle. Sinisen auton on pysähdyttävä suojatien eteen.

Tässä tilanteessa sinisen auton ei ole pakko pysähtyä, koska punaisen auton ja sinisen auton välissä on vapaa kaista.

Tässäkään sinisen auton ei ole pakko pysähtyä, koska punaisen auton ja sinisen auton välissä on keskisaareke. Samaan suuntaan kulkevien kaistojen välissä on keskisaareke esimerkiksi risteyksissä, joissa on niin sanottu vapaa oikea.

Ongelmia liikennevaloissa

Välillä vastaan tulee aina mielipiteitä eräästä erikoisesta tilanteesta suojatiesääntöjen noudattamisessa. Monissa valo-ohjatuissa risteyksissä pysäytyskohtana toimii suojatie, eli autot jäävät odottamaan vihreää valoa suojatien eteen. Tällaisissa risteyksissä saattaa vielä olla erillinen opastin suoraan ajaville ja vaikkapa vasemmalle kääntyville. Kuvittellaan, että vasemmalle kääntyvä auto odottaa punaista valoa suojatien edessä. Kun suoraan ajaville palaa vihreä, saavatko he ajaa punaisessa valossa odottavan ajoneuvon ohitse pysähtymättä? Nimittäin suojatiesääntöjen vaatimuksen lisäksi tieliikenneasetuksessa sanotaan seuraavaa:

Vihreä valo osoittaa, että ajoneuvo saa sivuuttaa pääopastimen ja pysäytysviivan. Vihreästä valosta huolimatta kuljettajan on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka asianmukaisessa järjestyksessä on astunut tai astumassa suojatielle. Risteyksessä kääntyvän ajoneuvon kuljettajan on väistettävä myös risteävää tietä ylittävää polkupyöräilijää, mopoilijaa ja jalankulkijaa.

Punainen auto on kääntymässä vasemmalle, mutta sille palaa punainen valo. Sen vuoksi auto on pysähdyksissä suojatien edessä. Suoraan ajavalle siniselle autolle palaa vihreä valo. Saako se kuitenkaan ajaa punaisen auton ohi pysähtymättä, koska punainen auto on pysähtyneenä suojatien eteen?

Toteamus asianmukaisessa järjestyksessä astuneesta jalankulkijasta herättää hämmennystä. Sitä paitsi aina vihreän valon palaessa pitäisi ajoradan ylittävän suojatien valojen olla punaiset. Täten ei ketään pitäisi olla suojatietä ylittämässäkään. Moni varmaan on oppinut sellaista, että ajettaessa suoraan vihreän pyöreän liikennevalon määräämänä ei ole väistettäviä tienkäyttäjiä. Onko tilanne kuitenkaan niin yksioikoinen varsinkin, jos valoristeyksessä on suojateitä?

Kokeillaan hakea apua Tieliikennelain 4. pykälästä:

Liikenteen ohjauslaitteella annettua ohjetta on noudatettava, vaikka se edellyttäisi poikkeamista liikennesäännöstä. Jos liikennettä ohjataan liikennevaloin, valo-opastetta on noudatettava muulla ohjauslaitteella annetusta ohjeesta huolimatta.

Liikenteen ohjauslaitetta, eli muun muassa liikennevaloja, pitää totella ennemmin kuin liikennesääntöjä. Onko kuitenkin suojatiesääntö voimakkaampi, koska tieliikenneasetus kehoittaa vihreästä valosta huolimatta antamaan esteettömän kulun asianmukaisesti suojatielle astuneelle jalankulkijalle?

Lisäksi voidaan kuvitella tilanne, että suoraan ajaville palaa punainen valo mutta oikealle saa kääntyä vihreän nuolivalon nojalla. Autokoulun oppeihinhan kuuluu, että nuolivalo tarkoittaa sitä, että risteyksessä ei tarvitsisi väistää ketään. Miksi siis pitäisi joutua pysähtymään suojatien edessä vihreää valoa odottavien autojen rinnallekaan? Oppi nuolivalojen tuomasta huolettomuudesta pohjautuu asetukseen tieliikenteen liikennevaloista:

Jos vihreän nuolen muotoisella opasteella ohjataan kääntyvää liikennettä, ei tätä suuntaa risteävälle ajoneuvo-, jalankulku- tai raitiovaunuliikenteelle saa samanaikaisesti näyttää vihreää valoa eikä raitiovaunuliikenteelle muuta ajon sallivaa opastetta.

Siis kun samassa risteyksessä kääntyy oikealle, ei risteävän tien suojatielle pitäisi palaa vihreä valo. Näin ollen ei jalankulkijoitakaan pitäisi olla sitä ylittämässä. Mutta voisiko sitten jossain olla sellainen asianmukaisessa järjestyksessä suojatielle astunut hiippari?

Pienoisesta hämmennyksestä ja ehkä jopa epävarmuudesta huolimatta tyypillistä ajotapaa voinee jatkaa. Siis vihreän valon palaessa ei tarvitse suoraan ajettaessa pysähtyä samoin kuin ei tarvitse käännyttäessä nuolivalon määräämänä. Jos joku nyt on silti päättänyt suojatietä lähteä ylittämään oli opastimissa mitkä valot hyvänsä, lienee kauaskatseisinta olla ajamatta hänen päälleen.

Jalankulkijan velvollisuudet

Tieliikennelaissa jalankulkijaa pidetään varsin etuoikeutettuna osapuolena. Jalankulkija onkin ajoneuvoihin nähden hyvin heikossa asemassa, ja lisäksi jalankulkijana voi olla lapsi, vanhus, vammainen tai muuten niin sanotusti vajaavaisempi osapuoli. Jalankulkijan oikeuksien turvaaminen laissa on ehkä jopa vanhanaikaista nykyajan autoistuneessa maailmassa. Käveleminen on ihmisen luontaisin ja perinteisin liikkumistapa, joten ehkä sitä halutaan vaalia "pahan autoliikenteen" seassa. Kävelyä on toisaalta hyväkin vaalia, koska se esimerkiksi ei saastuta ja tekee hyvää ihmiselle.

Ajoneuvon kuljettajan on annettava esteetön kulku suojatiellä olevalle tai sille astuvalle jalankulkijalle, mutta jalankulkijallakin on velvollisuus. Tieliikennelaki kehoittaa jalankulkijaa toimimaan siten, että ei yllätä ajoneuvojen kuljettajia vaarallisesti:

Ajoradan ylittäminen (44. §)
Jalankulkijan on ylitettävä ajorata suojatietä kulkien, jos se on lähellä. Muuten ajorata on ylitettävä kohtisuoraan ja yleensä risteyksen vierestä.

Suojatielle tai muuten ajoradalle astuvan jalankulkijan on noudatettava sitä varovaisuutta, jota lähestyvän ajoneuvon etäisyys ja nopeus edellyttävät. Hänen on ylitettävä ajorata tarpeettomasti viivyttelemättä.

Ajorataan rinnastetaan tässä pykälässä pyörätie ja raitiotie. (7.5.1997/414)

Oikeuksien puolesta!

Säännöt ovat olleet samat jo vuosikausia, ja ne yleisesti tunnettaneenkin kohtalaisesti. Mikä siis suojatiesäännöissä on alkanut taas kiikastaa? Liikenneturvan uutinen yhtäältä herätteli taas yhteiskuntaa liikenteellisen tilan huononemisesta mutta toisaalta se taas aktivoi itsetuhoiset omien oikeuksiensa tuntijat. Esimerkiksi Liikenneturvan Facebook-sivulle alkoi tulla rohkeita päätöksiä autoilijoiden muistuttamisesta: jalankulkijana astutaan sen verran jämäkästi seepraraidoille, että autoilijat ainakin muistavat pysähtyä.

Monia ärsytti Liikenneturvan valistuksen lähtökohta: jalankulkija vastaa turvallisesta ylityksestä. Kampanjan iskulause on: "Pysähdy. Bongaa tuleeko autoja. Mene yli, kun reitti on selvä, tipuseni." Lähtökohtahan on kuitenkin jokaisen kannalta turvallisin. Ei jalankulkija voi lähteä ylittämään suojatietä varmana siitä, että jokainen autoilija väistää. Varsinkaan lapsia ei ole syytä opettaa ryntäämään suojatielle sillä periaatteella, että lain mukaan autoilijan tulee antaa hänelle esteetön kulku. Itse suojatietä ylittäessäni menen nimenomaan autoilijan ehdoilla: jos kukaan ei anna tietä, odotan suojatien reunassa. Ikinä ei ole ollut vaaratilannetta.

Vuonna 2011 liikenteessä kuoli 41 ja loukkaantui 600 jalankulkijaa. Kuolemista yli kolmannes liittyi suojateihin. Lukemat ovat ikäviä, mutta pitkän aikavälin tarkastelu paljastaa, että kevyen liikenteen turvallisuus on parantunut. Kuinka paljon asiassa on vaikuttanut ajoneuvojen kuljettajien toiminta ja kuinka paljon jalankulkijoiden oma toiminta? Kuinka moni tapaturmista johtui esimerkiksi siitä, että jalankulkija liian sokeasti luotti suojatien turvallisuuteen? Liikenneturvan mukaan ainakin heijastimen käyttäminen olisi ratkaisevasti auttanut jalankulkijan havaitsemisessa.

Oikeuksia vastaan?

Suojateitä koskevasta uutisesta keskusteltiin erään radiokanavan lähetyksessä. Myhäilin toimittajan mainitessa siitä, että autojen pysähtyessä suojateiden eteen polttoainetta kuluu. Juuri tämä oli yksi perustelu vaatimukselleni siitä, että jalankulkijoista pitäisi tehdä väistämisvelvollisia. Nyt liikenteessä on tullut kuljettua jokunen tuhat kilometria enemmän, joten ajatusmaailmakin on muuttunut. Polttoaineen kulumisen voi kuitata sillä, että taitava kuljettaja välttää suurimman osan pysähdyksistä.

Suojatiesääntöä noudatetaan huonosti, mutta jotkin sen noudattamisesta aiheutuvat tilanteet ovat vaarallisia. Ymmärrän autoilijoita siinä, että suojatiesäännön totteleminen on joissakin tilanteissa turhauttavaa. Pahinta on jommankumman osapuolen empiminen, jolloin etenemisestä ei meinaa tulla mitään. Aina välillä myös päästään huokaisemaan helpotuksesta, kun jostakin vaaranpaikasta tuleekin "vain" läheltä piti -tilanne. Silloin on kullakin paikallaan miettiä omaa toimintaa liikenteessä.

Mutta kun pysähtyy suojatien eteen ja joukko pieniä lapsia pääsee turvallisesti ylittämään suojatietä kiitokseksi vilkuttaen, on niiden perimmäisten tilanteiden äärellä, jotka täydellisesti perustelevat suojatien kunnioittamisen.

Kommentointi

Kommentit tarjoaa Disqus

Seuraava kirjoitus | Kaikki kirjoitukset | Edellinen kirjoitus

Avainsanat

suojatie, liikennekäytös

Satunnaisia kirjoituksia

Johdatus moottorin toimintaan

Julkaistu 15. huhtikuuta 2013. |

Moottori on auton toiminnan ydin. Moottori ei saa pelkästään autoa liikkumaan, vaan se lopulta myös pitää kaikki autoon kuuluvat osat toiminnassa. Jos moottoria ei olisi keksitty, ei autoja olisi – sen enempää kuin vaikkapa moottorisahoja, ruohonleikkureita ja pesukoneita. Nykyaikainen auton moottori on todella monimutkainen kokonaisuus...

Koskee myös pakettiautoja

Julkaistu 28. huhtikuuta 2012. |

Jyväskylän Vaajakoskella sijaitseva turboliikenneympyrä välittää neljän valtatien liikenteen. Ympyrässä kulkee kaksi kaistaa, koska näin se pystyy välittämään paremmin liikennettä. Jokaisesta suunnasta lähestyttäessä tulee vastaan opastetaulut, joissa kerrotaan, mihin mitäkin kaistaa pitkin pääsee. Sisemmän kaistan opastetaulussa on Lahdesta päin...

Näkemys on kokemuksia

Julkaistu 28. lokakuuta 2010. | Kommentit

Monet näkemykset menettävät pohjan, kun niillä ei ole kunnon perusteluja. Ihan kaikelle perusteluja ei tarvitse antaa, mutta ainakin itse olen kokenut tämän koulutuskuvion syiden kertomisen tärkeäksi. Useinhan ihmiset ovat niin julmetun hämmästyneitä, kun hiffaavat yliopistopaikan vaihtuneen aikuisopistopaikaksi. Edellisessä blogitekstissä puhuin hieman kiinnostuksesta isoja autoja...